Muumiastiat herättävät tunteita, osa rakastaa ja osa ei voi sietää. Minun kokoelmani on kasvanut vähän yllättäen. Välillä on ollut aktiivisempia kausia, mutta olen oikeastaan aika huomaamatta ostanut kauppoihin tulleen mukin, ilman sen kummempia intohimoja.
Sisustusunelmia -blogin Johanna postasi muumimukeistaan ja siitä innostuneena kurkistin omaan kaappiini vähän tarkemmin.
En edes laskenut mukeja kuvatessani niitä, mutta kuvista laskin niitä olevan 44! Lisäksi on kaksi mukia, joiden korva on mennyt rikki. Ne olivat minulla jossain vaiheessa kynäpurkkeina, mutta nyt nekin ovat kaapin uumenissa. Suurimman vaikutuksen kokoelmanin teki tyttäreen, joka huokaili ihastuksesta eri hahmoja katsellessaan. Meillä on osa mukeista ihan arkikäytössä. Harvinaisempia ja arvokkaampia mukeja olen nostanut kaapin ylähyllylle pois käytöstä. Harmittaisi, jos parinsadan euron Millenium-muki särkyisi aamukiireessä.
Lisäksi muumiastiastooni kuuluu syvät kulhot, jotka ovat nekin aktiivisessa arkikäytössä. En edes tiedä, ovatko näistä kulhoista jotkut arvokkaampia kuin toiset.
Matalia lautasia on noin 15, niistä suurin osa oli kuvaushetkellä pesukoneessa. Ne ovat minusta ihan näppäriä leipälautasia ja hyviä lapsen ruokalautasia. Lisäksi käytän Muumien Seikkailu-kannua.
Tytär käyttää ruokailussaan muumi-sarjaan kuuluvia lusikoita ja haarukoita. Ne ovat hyviä muotoilultaan ja kestävät konepesua, mikä on arkiastioille ehdoton ominaisuus.
Jossain vaiheessa meillä katettiin enemmänkin muumi-astioilla ja tein mieheni hulluksi vaatimalla yhteensopivia mukeja, lautasia ja lusikoita (=sama hahmo kaikissa). Nyttemmin olen kasvanut aikuiseksi ja katan mustia ja valkoisia Teema-astioita pöytään 😀 Valkoiseen Teema-lautaseen voi yhdistää muumumukin, jolloin kokonaisuus on jo huomattavasti hillitympi, kuin koko Muumilaakson väen patsastellessa yhtä aikaa kahvipöydän kuninkaina.
Löytyykö muita keräilijöitä? Innostaako vai ärsyttääkö muumiastiat?