Tiedät varmaan sen tunteen, kun vaipuu väsyneenä ihanaan uneen ja valmistautuu heräämään seuraavan kerran vasta aamulla? Minä kävin niissä tunnelmissa eilen nukkumaan, onnellisen tietämättömänä episodista, joka minua odotti. Noin tunnin levollisten unien jälkeen heräsin mieheni kuiskaukseen: ”kulta, keittiössä on hiiri”.
Mitä ihmettä? Ei meillä voi olla hiirtä! Talo on uusi, emmekä asu maaseudulla. Meillä ei todellakaan voi olla sisällä hiirtä! Kesken unieni keittiöstä oli kuulunut kummallista ääntä. Tilannetta selvittämään mennyt mies otti yllätysvieraan kanssa täyden katsekontaktin, kunnes jyrsijä oli pujahtanut jääkaapin alle piiloon. Siinä vaihteessa minut herätettiiin. Kätevänä kaupunkilaistyttönä nappasin vaatehuoneessa olleen patjan: ”kun se tulee, ohjaan sen tällä terassin ovesta ulos”. Yön pimeydessä syntynyt älynväläys osoittautui aika pian flopiksi; hiirellä ei ollut aikomustakaan enää näyttäytyä. Pikaisella googletuksella tajusin, että hiiren saa kiinni vain hiirenloukulla, eikä meillä todellakaan ollut moista härveliä!
Lämmin peti ja hyvät yöunet mielessäni päätin jatkaa unia iljettävästä kyläilijästä huolimatta. Nukahdin uudelleen nopeasti mieheni jäädessä pohtimaan sotasuunnitelmaa kutsumattoman vieraan häätämiseksi.
Juuri kun olin vaipunut uudelleen kauniisiin uniin, sain taas herätyksen: ”et voi uskoa missä se hiiri nyt on!”. Unenpöpperössä, hämmentyneenä ja suurta vastenmielisyyttä tuntien lähdin seuraamaan miestäni kohti kylpyhuonetta. En voinut uskoa silmiäni ja suuret vilunväristykset kulkivat pitkin kehoani: hiiri ui meidän vessanpöntössämme!
Ilmoitin, että minä en ole tämän perheen hiirivastaava, enkä todellakaan pysty onkimaan jyrsijää omasta valkoisesta posliinipytystämme. Samaan aikaan kun tilanne inhotti, se tuntui nauretavan surrealistiselta. Täällä kaksi aikuista ihmistä istuu keskellä yötä vahtien vessanpönttöä, jossa epätoivoisia krooliliikkeitä vetää rottaeläin. Hekottelimme hetken väsyneiden Mikki hiiri -vitsien parissa, kunnes mies otti hanskat, muovipussin ja toimitti hiiren ulos. Hyi hitto.
Tänään päivällä kävimme kiireisen viestinvaihdon hiirivierailun jälkipyykistä:
Voi elämä. Sitten tietysti piti pohtia, mistä hiiri on päässyt sisälle. Hugo käy takaoven kautta iltapissalla pihalla, jonka aikana ovi jäi raolleen. Syksyn tullen valo ja lämpö ilmeisesti houkuttelevat ja hiiret osaavat käyttää jokaisen tilaisuuden. No, mitä se uljas vahtikoiramme teki tämän yöepisodin aikana? Nukkui suloista koiranunta pehmeässä pedissään lotkauttamatta korvaakaan kutsuttomalle vieraalle. Siinä se beverlyhilssin hienostohauvan vahtiluonne nyt sitten nähtiin 😀
Tiedetään, että maalla hiiret ja niiden metsästys ovat arkipäivää ja siellä nämä asiat ovat vähän eri mittasuhteissa. Siltikään en vaan saa mielestäni kuvaa, jossa hiiri ui vessanpöntössä ja miehen kanssa tuijotamme hölmistyneinä toisiamme.
Glamourterveisin,
Kerttu
0 Kommentti
Voi Kerttu, hihittelen täällä ääneen! 🙂 Onneksi hiiri pääsi kuitenkin paremmille laitumille (omalta kannaltaan)…
Joo, Hugoa pienemmät nelijalkaiset saavat jatkossa pysyä raikaassa ulkoilmassa 😀
Tirsk. Kuvittelen teidät parat yökamppeissa ja hoomoilasina vessanpytyn ympärillä. Siis vakava asia, mutta repesin taas. 😉
Jälkeenpäin on kyllä itseänikin naurattanut 😀
Meilläkin ollaan oltu hiirimetsällä, mutta ihan noin kätevästi ongelma ei hoitunut. Meillä hiiret ovat meidän tehtaassa ja sieltä niiden pyydystäminen onkin melko hankalaa.
Kieltämättä hiiri oli näppärä pyydystää pöntöstä, mutta oli se aika inhottava juttu ;D
Heh 😀 Voin kuvitella tuon yöepisodin. Niitä on tässäkin talossa nähty. Paras taisi olla, kun koko perhe miestä lukuunottamatta juoksi pientä hiiriparkaa karkuun ja isot koirat säntäili sinne tänne kun yrittivät auttaa miestä hiiren metsästyksessä 😀 Eilen sitten löytyi jälleen hiiri sisältä, mutta loukusta kuten kuuluukin 🙂 Meillä on vanha talo ja ympärillä peltomaisemaa, joten on itse asiassa hämmästyttävää, miten vähän niitä sisälle pyrkii. Nooh, eihän se tietenkään kiva kohtaaminen koskaan ole, huvittava kylläkin… Ainakin jälkikäteen 😉
Mikähän siinä on, että kun on luontokappale sisätiloissa, pasmat menevät ihan totaalisesti sekaisin? 😉
Hah, olipas hauska episodi! Itse en olisi kyllä pystynyt kohtaamaan kyseistä yövierasta, sen verran hiiriä kammoan… Mutta hyvä, että teillä episodi päättyi lopulta kaikkien kannalta hyvin 🙂
Ei se minunkaan ilme mikään kovin onnellinen ollut, kun tajusin tilanteen 😀
Hahh, kiitos, sainkin tällä päivän nauruannoksen kuitattua 😀 Menee PIKKUSEN nopeesti ovi kulkevien perästä kiinni tästä lähtien :D.
P.S. Minulla on myös yksi kauhukokemus hiiren kanssa kohtaamisesta: Nuorena tyttönä kotiin tullessani näin hiiren meidän kotiportailla. Päätin vähän säikäyttää hiirtä, että pääsisin livahtamaan kotiin ja tömistelin jalkojani. Noh, säikähtikö hiiri tätä? EI, vaan kutakuinkin päinvastoin. Suurella egolla varustettuna se lähti juoksemaan minua kohden aivan ilmeisesti vastahyökkäys mielessään. Juoksin karkuun, kauan. En jäänyt katselemaan, missä vaiheessa hiiri luovutti 😀
Eipä meilläkään jää enää ovet raolleen, se on varma juttu! Hui millainen kohtaaminen sinulla on ollut varsinaisen tappajahiiren kanssa 😀
Voin lainata sulle meidän Nekku-kissaa. Tehopakkaus valjaissakin. Whiskas-purkilla saa tunnin ja RC:n raksuilla jo vuorokauden tai viikon. Ai niin, Hugolla taitaa olla sanottavaa tähän.
t. Heidi H
Viime yönä mietin ihan tosissani, että mistä saisin kissan ja vähän äkkiä!
Hih, olipas hiirekäs yö! Voin samaistua tähän episodiin, sillä viimekesäisellä Kanadan reissulla jouduin yöllä kohtaamiseen pesukarhun kanssa. Olimme enoni huvilalla ja heräsin yöllä ihmeelliseen kolinaan. Ensin ajattelin jonkun olevan vessassa tms., mutta kolinan jatkuessa avasin silmäni ja näin portaikossa muutaman metrin päässä minusta vaaaltavan eläimen (no, ei se niin valtava ollut, mutta yö teki tepposensa). Huusin muita apuun, ja siinä samassa eläin alkoi hädissään juoksennella ympäri huvilaa, ja minä tietysti kiljuin kuin syötävä pelätessäni eläimen tulevan päälle. Pesukarhu (joksi se aamulla paljastui) ehti paeta takaisin ulos ennen kuin kukaan muu ehti paikalle. Sen jälkeen en paljon unta enää saanut! Aamulla selvisi, että pesukarhu oli vaeltanut huvilassa hyvän tovin, syönyt mm. avokadoa ja tonkinut roskista. Niin söpöjä kuin pesukarhut kuvissa ovatkin, niin minua ne kyllä tästä lähtien vain puistattavat 😀
Yöllä kaikki tuntuu paljon isommalta, pelottavammalta ja hurjemmalta 😀 Pesukarhu yöaikaan on varmasta pienen slaagin arvoinen hetki, huh!
Voi ei – taisi olla erikoinen näky: hiiri uimassa wc:n pytyssä 🙂
Loppu hyvin -kaikki hyvin 🙂
t.Sanna
Se oli todella kummallinen hetki! Loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂
Ei voi olla mahdollista! *Nauraa ääneen* Hiiri wc-pytyssä, tuota tarinaa ei usko kukaan jos yrittää pokka-naamalla kertoa 😀 😀
Olisin voinut liittää tähän kuvitukseksi ja todistukseksi kännykkäkamerakuvan vessanpöntössä uiskentelevasta hiirestä, mutta se olisi ollut varmasti ihan liikaa 😉
Ounou mikä yö teillä… sain hyvät hihitykset, kiitos 🙂 Niin ja onneksi kaikki päättyi lopulta hyvin. Rauhallisia unia ensi yönä!
Todellakin rauhallisia unia toivotaan, kiitos!
Ai kamala! Ei saisi nauraa, mutta mä kyllä räkätän täällä vedet silmissä… Hiiri pytyssä? Voi eih.
Ihan kamalaa.
Ja edelliseen postaukseen, toi matto on niin tehty tuohon, kun vain olla ja voi. Jokainen värisävy osuu yksiin olkkarin muun värityksen kanssa. Ihana matto, unelma matto. 🙂
Ihan kertakaikkisen kamalaa. Jos olisin ollut yksin kotona, olisin saanut slaagin 😀
Heheheh 😀 Hauska postaus!
Nyt jo itseäkin naurattaa 😀
Hei Kerttu, tiesitkö, että hiiri ei tarvitse kuin sentin (kyllä,luit aivan oikein, 1 cm.n) aukon, ja siitä se sitten itsensä venyttelee sisään? Ja sehän on JYRSIJÄ, joten ei se vissiin valitse, että tuo talo on rakennettu v. 2013 ja tuo naapuri v. 1932.. tulee sieltä mistä hampaat antavat myöten.
Sekin selvisi siinä viime yönä googletellessa 😉 Mutta uskon ja toivon todella, että hiiri on livahtanut avoimesta ovesta. Yleensä uudet talot ovat rakennettu tiiviimmiksi, kun vanhoissa alkaa olla pikkuisia kulkuaukkoja jo ajan patinan myötä.
Eiihh! Kiitos päivän nauruista vaikka vessanpöntön uimavalvojana ei varmaankaan ollut yhtään hauskaa 🙂 Meillä ei ole onneksi (sormet ristissä) hiirulaisia näkynyt, mutta monena laavuyönä olen herännyt siihen kun pikkukaverit yrittävät päästä rinkkani sisään eväsleipien kimppuun, hyh!
Olihan se kokemus 😉 Toivottavasti se oli ensimmäinen ja viimeinen hiirikohtaaminen sisätiloissa.
Hui! Mä en olisi varmasti saanu unta koko yönä. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Nukkuiko lapsi sikeesti koko yön tapahtuneesta tietämättä? Toivottavasti 🙂 .
Tyttö havahtui ääniimme ja huuteli huoneestaan, että hänellä on asiaa. Kun kävin häntä katsomassa, uninen tyttö ilmoitti: ”äiti, haluaisin kesällä huvipuistoon” : ja jatkoi unia. 😀 Emme puhuneet hänelle mitään koko hiiriepisodista, eläinrakas tyttä pian suuttuisi häädöstä 😉
kaikkea sitä voi sattua!! 🙂
Näköjään IHAN kaikkea! 😀
Hih! Teillä on ollut vauhdikas yö 😀 Paras osuus oli kyllä toi vessanpönttö osuus. Iik mitähän sitä itse tekis, jos tulis vastaan 😀
En voinut uskoa silmiäni, että hiiri tosiaan oli mennyt pönttöön 😀
Meillä sattui samanlainen välikohtaus pari yötä sitten, ilman vessanpönttöön tippumista ;D kiljuin miehelle että eihän näin uudessa kodissa voi olla hiiriä! 😀 kyllä niitä näköjään voi. kissa sen huomas ja tappoi olohuoneen matolle, yök.. Yöunet siinä meni mutta nyt jo naurattaa miten sitä voikin pelästyä yhtä hiirtä noin paljon 🙂
Kissa onkin paras hiirenmetsästäjä! Ja voin kuvitella sen ylpeän ilmeen, kun se pudottaa saaliin matolle 😉 Pääasia, että saitte hiiren kiinni ja pois nurkista!
Hih, mikä episodi. Mökillämme on kyllä koettu kaiken näköistä hiiriepisodia. Viikonloppuna mies yritti pyydystää hiirtä ladosta kolmella räpsällä. Siis yritti, hiiri tai hiiret söivät aina juustot, mutta eivät jääneet ansaan. Joskus kun menimme talvella mökille sohvatyynyjen takana oli karvattomat poikaset, yäk. siinä lensi tyynyt ja filtit poikasten kera roskasäkkiin. Ei mitään mukavia kotieläimiä! Näin syksyllä ne tulevat sisälle ja ihan pienestäkin raosta:)
Ovelia nuo hiirulaiset! Meillä ei varmaan edes Hugo olisi niin fiksu, vaan jättäisi kuononsa tai häntänsä loukkuun 😉
Hui, ei niin miellyttävä yöherätys, mutta tuota öistä tapaamista hiiren kanssa on varmasti kiva joskus vielä muistella:-) Varmaankin tämä syksyn kylmyys saa eläimet hakeutumaan epätoivoisesti lämpöön.
Nyt pysyy kyllä ovet tiukasti kiinni! 😀
Hihii, hauska tarina! Siis näin jälkikäteen tietysti, yöllä tosiaan kaikki tällaiset jutut on tosi inhottavia. Silloin kun rakennusaikana asuttiin vuokralla pienessä punaisessa mökissä, niin keskellä päivää sinne tuli pieni hiiri (vai päästäinen) keittiöön. Olin yksin kotona kuopuksen kanssa, joten ei auttanut muu kuin kolauttaa hiiri hengiltä isolla kengällä. Oli jotenkin niin tokkurainen yksilö, että se ihme ja kumma onnistui. Tässä nykyisessä, muutaman vuoden vanhassa talossakin aina syksyisin on hiiri rapistellut vintillä tai välipohjassa. Ehkä huvittavin/kauhistuttavin kohtaaminen tapahtui pari vuotta sitten joulun aatonaattona. Meiltä puuttui silloin vielä keittiön katosta kaiuttimet, eli siis oli pienet avoimet reiät sinne välikatolle. Sitten puolenyön aikaan kun miehen kanssa kokattiin joululeipomuksia, niin hiiri uteliaana kurkkasi meitä siitä reiästä. Voit varmaan kuvitella, millaisia sotasuunnitelma alettiin punoa ; ) Lopulta mies änkesi ansan kaiutinaukkoon ja sieltähän se hiirulainen aamulla löytyi. Onneksi! Pelkäsin nimittäin, että mitä jo se hiiri tippuu keittiöön ja hyppii pitkin pöytiä! Mutta juu, kyllä niiden myötä aina vähän menee pasmat sekaisin : ) Ja anteeksi tää kauhean pitkä kommentti, taisin nyt vallan innostua näistä hiiristä ; )
Uuh, voin vain kuvitella sun filliksen! Itsekin mietin, että missä kaikkialla se hiiri on kulkenut ja miten desifioin koko talon. Ikäviä kuokkavieraita, hyh!
Hihhih, hauskin postaus pitkään aikaan 🙂 Tosin voin kuvitella, että minua ei olisi hirveästi tällainen episodi keskellä yötä naurattanut!
heini
Silloinkin vähän nauratti, oli se tilanne niin koominen. Mutta samalla kyllä ällöttikin aika huolella!
Hahhah, mikä kertomus. Toisaalta aika säälittäväkin näky saattanut olla tuo hiiri vessanpöntössä. Vanhempien koti on keskellä peltoja joten lapsena hiiret sisällä olivat aika arkipäiväinen juttu, mutta oli se silti joka kerta yhtä iljettävää herätä rapinaan.
Maalla varmaan hiiriin tottuu, mutta kaupunkilaistyttönä sitä on jo nolon kaukana luonnosta. Mutta jatkossa voidaan tehdä niin, että minä menen luontoon, luonnon ei tarvitse tulla minun luo 😀
Hui, melkoinen herätys 😀
Sitä se todellakin oli!
Apua! 😮 Mä oisin niin saanut slaagin! Tässäpä yksi hyvä syy asua kerrostalossa, kun ei ole sitä miestäkään joka onkisi uimarin pöntöstä 😀
Kyllä mekin vähän yöllä jo puhuimme kattohuoneistosta ydinkeskustassa 😀
😀 Oi ei! Mutta onneksi saitte sen suhteellisen nopeesti kuitenkin takaisin ulos. Itse heräsin joskus 10 vanhana siihen, kun tunsin jotain liikettä peittoni alla, ja kun nostin ihmeissäni peittoa, juoksi hiiri ympyrää sängylläni. Siinä sitten metsästettiin iskän kanssa 4h ennenkuin saatiin napattua ja ulos. Oli onni ettei ollut kouluaamu. Ja emme myöskään asuneet maalla, mutta syksy taitaa ajaa hiiretkin lämpimiin sisätiloihin unelma hiirenkolon toivossa 🙂
Ei ole totta, hiiri sängyssä on kyllä todella kuvottava ajatus! Onneksi saitte sen pitkän jähdin jälkeen kiinni.
Hihi 🙂
Kamala herätys varmasti, mutta loppu hyvin – kaikki hyvin 🙂
Toivottavasti pysyvät jatkossa poissa!
Samaa minäkin toivon!
Hitsi, miten hauska juttu 🙂 Mutta käytännössä aivan varmasti inhottava (inhoan hiiriä)!
Kyllä oli ihan iho kananlihalla, kun mietin miten siitä siimahännästä pääsee kätevimmin eroon 😀
Ei, ei milloinkaan saa jättää ovea auki! Ei etenkään syksyllä tai talvella. Meitä kiusasi yks hiirulainen eräänä talvena pari yötä ennen kuin saimme sen kiikkiin. Inhottavia otuksia jos sisätiloihin pääsevät. Sotkuisia ja iljettäviä! 🙂 Tuo sinun ohjaus-suunnitelma patjan kans sai minulta hyväntahtoiset naurut! 😀
Nyt sain ovien kiinnipitämisestä hyvän opetuksen! Patjasuunnitelma tuntui nerokkaalta ajatukselta, sen taakse kun olisi voinut piiloutua, jos hiiri hyökkää 😀
Hihhhiiiii… sain aamun naurut! 😀 Vaikka tiedänkin, että ei tosiaan ole tilanteen ollessa päällä naurun asia, vaan pikemmin kiljumisen, huutamisen ja melkein jopa itkun paikka! 😀 Tää oli vaan niin hyvin kerrottu. Voin kuvitella sen hiirulaisen vetämässä kroolia teidän pöntössä… ja Hugon nukkumassa Nerokon Design pedissä! 😀 😀 No hiirulaisen onni, että se pelastettiin merihädästä ja selvisi vielä hengissä ulos saakka. Mä luulen, että meidän talosta se ei olis ulos lähtenyt enää elävänä! 😀 Hyiiii!!
Makeaa tiistain jatkoa! 🙂
Heli
Huomenta Heli! Olihan se aikamoinen episodi 😀 Hugo ei tosiaan paljon viitsinyt meidän hommiin puuttua, tosin ei siitä olisi ollut kyllä mitään hyötyäkään! Olisi vaan herättänyt tytön haukkumalla jääkaapinalusta tms. Mukavaa päivää sinnekin!
Tuntuikohan siitä hiirestä samalta, kuin Mikki Hiirestä merihädässä?;-) Etenkin, jos olisitte vahingossa huuhtonut posliinipytyn. Yök!
Niin, oli siellä pohjoisessa lunta, vaikka mittari olikin nollan tienoilla. Ja säästin joulufiilistelyn marraskuun puolelle. Mitä pidemmälle tunnelmoinnin pystyy venyttämään, sitä parempi. 🙂
Se oli todellisessa merihädässä! Kaikkea sitä voikin sattua, huh! Tulisipa lumi pian tännekin <3
Voi apua, mikä episodi! Inhoan hiiriä yli kaiken! Kerran tässä meidän pihalla jouduin hiiren kanssa tekemisiin, kun olin jemmannut maalivaatteet myttyyn autokatokseen ja maalaushommiin ryhtyessäni vaatekasasta hyppäsi hiiri! Heitin vaatteet suoraa päätä roskiin, hyi yök! Uusiin taloihin ei kyllä hiiret pääse muuten kuin avoimesta ovesta tai en tiedä, jos olis rossipohja (?)..
Heh, ei mene elämän tähtihetkiin se kohtaaminen 😉 Ei meillä ole rossipohjaa, luulen kyllä että raollaan oleva ovi oli hiiren pääsylippu lämpimään!
Oi minusta hiiret on suloisia! Jos ei nyt olisi tuota kissaa meillä kotona niin olisinb voinut adoptoida sen teidän hiirulaisen!
-Paula
Täältä olisit yhden Mikin saanut hakea 😀
Onneksi meidän Taavi ja Viivi (kissat) ei osaa lukea… Ne olisi varmaan jo kuljetuslaukuissaan valmiina odottelemassa, että tuodaan ne teille yötöihin ;D
Hih! Tänne vaan Hugon kaveriksi!
Voi ei! Naurattaa kyllä tuo tilanne 😉 Meillä oli vähän samantyyppinen tilanne 13v sitten jouluna (muistan, koska esikoinen oli ihan vauva) ja olimme keittiössä päättäneet juuri jouluaterian, foliot laatikoiden päällä jne. Osa ruuista siis vielä jäähtymässä. Istuttiin olohuoneessa ja katselin appiukkoa ja yhtäkkiä silmissä vilahti hänen olkapään takana JOTAIN..jep, sieltähän se hiiriherra oli jostain liesituulettimen raosta nuuhkinut kinkuntuoksua ja vilisti hellalla, laatikoiden välissä! Voit vaan kuvitella mikä härdelli meillä syntyi. No, hiiri metsästettiin äkkiä ämpäriin ja vietiin ulos… asuttiin rivarissa, ja metsää oli ympärillä, mutta siis ihan asutusalueella, ei maalla. Kyllä ne mahtuu sisään vaikka mistä raosta 🙂
Mutta sen joulun me muistamme aina 😀
Oi kauhea, kutsumaton vieras joulupöydässä! Miten sitä voikin mennä niin paniikkiin sellaisesta pikkuisesta hiirestä? 😀
Hahhah, hauska postaus 😉 ja voi hiiriparkaa, luuli päässeensä jo ihanan lämpimään talvehtimispaikkaan 😉 🐀
Joo ja lähtöpassit tuli aika pikaiseen!
meinasi naurattaa :))) itse kun aikanaan asuin kaupungissa sain juurikin tuollaisen vieraan – luin iltamyöhään sohvalla ja en ollut uskoa silmiäni kun vanhan pönttöuunin takaa kipittää pieni hiirivieras – pian toinen ja sitten kolmas – siinä vaiheessa minä jo reagoin -aika naiselliseen tapaan !!!! se oli myös syksyä ja nämä vain olivat päättäneet muuttaa meille – heidän suunnitelmansa epäonnistui. En osallistunut tähän” välläilyyn”- sillä minua säälitti ne nappisilmät – mutta en myöskään halunnut niitä meille. Kauan kuuntelin kaikkea rapinaa, mutta se yksi vierailu siellä riitti. Nyt asun maalla ja voisi luulla, että tänne olisivat kokeilleet valtausta – ei mitään !!! ei ainakaan vielä !!! ei auta hehkuttaa.. en tahdo tuota herätystä minkä sinä sait;)
Voin vain kuvitella reaktiosi! On ne vaan jotenkin ihnottavia otuksia, vaikka muuten eläimistä tykkäänkin.
Reps :DD Päivän paras juttu, naurattaa kun ajattelen tilannetta 😀
Yöllä, hiirijahti kotona, joka päättyy hiiren uintiin pöntössä 😀 Ei apua 😀 😀
Ihan vatsaan sattuu 😀 Miten ihmeessä se hiiri sinne pönttöön joutui tai siis pääsi :D??!!!
Jos meillä olisi hiiri uinut pöntössä, mä olisin varmaan yrittänyt myrkyttää sen, kloriittia yms.pullollinen pönttöön 😀 😀
Hyihyihyi 😀 Ulos olisi täältä talosta lentänyt hiiren raato 😀
Terv. Suvi
Eikö ole käsittämätön juttu! Oli pakko napata kuva kännykällä, kun kukaan ei olisi muuten uskonut 😀 Ja arvaa tekikö mieli pistää pytyn kansi kiinni ja painaa isoa huuhtelua… 😉
Hehheh, hyvä juttu, pakko kommentoida, sillä toissayönä painimme samaisen ongelman kanssa 😀 olin parina aiempana yönä melkein herännyt, kun luulin minun vahinhossa heiluttavan puhelimen laturia jonka johto on yöpöydällä, ja pitää liikkuessaan rapisevaa ääntä. En muistanut melkeinheräämisistä mitään, kunnes toissayönä puoliunessa ihmettelin taas ääntä kunnes välähti ja silmäni rävähtivät auki. Tuo ääni tulee varmaan hiirestä! Herätin miehen, eikä hän uskonut minua, mutta kokeilin katsoa yöpöydän alle kännykän valolla. Hetken tuijotettuani tajusin, että musta möykky oli hiiri! Emme tietenkään saaneet sitä kiinni, ja se karkasikin teille tietymättömille. Seuraavana päivänä hiirenloukkuostoksille sitten! Hiiri jäi tunnin sisällä onneksi kiinni. 😀
Emme ole sitten ainoita, huh! Toivotaan, että hiirulaiset pysyvät jatkossa poissa 🙂
Niin kai te pelastitte sen hiiren ja päästitte ulos. Vai pitikö se tappaa?
Hiiriä on luonnossa metsähiirinä ja ns. kotihiiret tulee sisälle ihan mistä vaan. Jos ei muuten niin pureskelemalla itsensä seinien lävitse. Tämän saimme huomata lapsuudenkodissamme, kun yhtenä aamuna roskiksen päällä istui hiiri sisällä. Keittiöremontin aikana löytyi sitten reikä seinästä, ihan kaappien takaa. Eli ulkokautta oli sisälle pureskelemalla tultu.
Nykymaailmassa ihminen on vieroittunut niin kauas luonnosta, että paniikki iskee pienestäkin asiasta.
Yksi hiiri sinne tai tänne.
Juuri näin: yksi hiiri sinne tai tänne, mutta ei kiitos kuitenkaan omaan vessanpönttöön! Tilanne oli niin koominen juuri sen yllätyksellisyyden ja yöajan vuoksi. Ei siitä elämää isompaa juttua tullut, mutta yksi naurunaihe muisteltavaksi sekä hauska blogipostaus 🙂
Nappia painamalla,se hiiri olisi menny sinne minne kuuluukin,jos tupaan tulee 🙂 Ei millään pahalla,mitta uudestaan se tulee 🙁
Meilläkin uusi talo,ja niin vaan hiiri alkoi rapisteleen….Eka jäi loukkuun,ja nyt ei enään ole kuulunut rapinaa,ostettiin k-raudasta hiirenkarkoitin joka häätää hiiret parin sadan neliön alueelta. Pistorasiaan laitettava,antaa sähkökentän kautta sellaisen jännitteen,ettei hiiri kestä olla samassa tilassa,ei vaikuta koiraan millään tapaan. Toivotaan että oli viimeinen vierailu 🙂
En olisi kestänyt ajatusta, että hiiri saattaa mädäntyä meidän putkistossa :/ Nyt ei ole enää siimahäntiä näkynyt, elän toivossa että tämä tuli ovenraosta. Mutta jos ei, niin tuo sähköinen karkoiton kuulostaa hyvältä!
Kerrassaan hauskasti kirjoitettu!
Myös meille tuli viime syksynä hiiri sisälle. Asumme kaksi vuotta vanhassa kerrostalossa. Hiiren sisäänpääsyreitistä ei ole tietoa, mutta tiskialtaan aluskaapissa se rapisteli. Kuvotuksen tunne oli kammottava, kun tajusin että sellainen oli päässyt sisään. Seuraavana päivänä virittelin loukon (sellainen muovinen, valmiilla syötillä oleva) ja jo seuraavana yönä hiiri oli jäänyt siihen. Valitettavaa on, että ne pitää päästää pois päiviltä, mutta ne tosiaan palaavat omaa reittiänsä takaisin, jos sen vaan pyydystää ja laittaa ulos. Pitäisi kuulemma kuskata useamman kilometrin päähän ettei niin kävisi :O Tänä syksynä ei luvattomia vierailijoita ole vielä käynyt 🙂