Pyrähdimme pienelle talvilomalle ja suuntasimme lapsiperheklassikkoon, joka lienee toisille ihastus ja toisille kauhistus. Pakettimatka Kanariansaarille sisälsi kuitenkin juuri ne elementit, joita kaipasimme. Kiireettömyyttä, perheaikaa, valoa, lämpöä, uintia ja hyvää ruokaa. Ja kuten tähän pakettimatkojen konseptiin kuuluu, helppoutta ja huolettomuutta.
Matkasurffailun tuloksena löysimme itsemme jälleen Gran Kanarialta, Puerto Ricon kupeesta. Ensimmäisen lapsiperhereissun teimme sinne vuonna 2015 ja sen jälkeen 2017. Paikka ja hotelli ovat aina pikkuisen vaihtuneet. Saimme käsiimme All Inclusive-rannekkeet kuin merkkinä siitä, että on aika sujahtaa viikon leppoisaan lomakuplaan.
Ensivaikutelma oli hurmaava: valkoinen jyhkeä hotellikompleksi lepää karun kalliovuoren päällä ja sen parvekkeet katselevat aavalle merelle. Merimaisemassa, joka päättyy horisonttiin on jotain hypnotisoivaa. Parvekkeella katselin meren liikkeitä, auringon maalaamaa taivasta tai kuun kirkasta siltaa. Siellä tein alkeellisia aamujoogaliikkeitä muun perheen vielä nukkuessa, aamuvirkku kuin olen.
Viime vuodet lomakriteerit ovat olleet lapsilähtöisiä, sillä kun lapset viihtyvät, viihtyvät myös vanhemmat. Meitä hymyilytti eräs sympaattinen vanhempi pariskunta, joka kertoi olevansa RIU Vistamarissa 16. kerran. He siis matkustavat joka vuosi samaan hotelliin, koska konsepti toimii. Ymmärrän heitä, vaikka itse kaipaankin vaihtelua.
Mikä sitten teki hotellista hyvän? Ensinnäkin, jos valitsee all inclusiven, haluan hotellin olevan suuri. Tämä siksi, että valikoimaa pitää olla paljon ja ruuan tuoreena tarjolla. Lasten kanssa pidän tätä hyvänä muotona ruokailla, sillä elo keskittyy joka tapauksessa hotelliin ja lähiseutuun. On joustavaa, että aina on tarjolla ruokaa ja juomaa. Ja kun sitä on aina tarjolla, ei lopulta edes tarvitse paljoa. Aikuisten lomilla on toki ihanaa kulkea illalla ja etsiä tunnelmallista ruokapaikkaa.
Hotelli oli myös puhdas ja siisti, henkilökuntaa oli todella paljon. Tunnelma oli rento ja ystävällinen, lapset otettiin mukavasti huomioon.
Jättihotelleissa on toki kääntöpuolensa, joita taitavat palvelumuotoilijat osaavat taklata. Jonoa, hälyä tai sillit purkissa-fiilis altaalla kun ovat todellisia turn offeja. Täällä homma onneksi toimi aika hyvin. Me söimme usein ennen ruuhka-aikaa ravintolassa, joten vältyimme jonoilta. Suuri ruokasali oli aika hälyisiä, joten nautimme mielellämme ruokailuista suurella merimaisemaisella ulkoterassilla. Siellä ei soinut edes musiikki, joka sopi meille oikein mainiosti.
Allasalue oli monessa tasossa ja suuria altaita oli kolme; kaksi syvempää ja yksi lastenallas. Yksi lomakriteeri oli myös lämmitetyt altaat, marras-joulukuussa Kanarialla voi olla viileäpääkin. Meillä osui matkalle oikein hyvät säät, alimmillaan päivälämpötila oli 23 astetta ja ylimmillään lähes kolmekymmentä.
Hotellilla oli paljon tekemistä: pari kertaa lapset olivat kansainvälisessä lastenkerhossa touhuilemassa ja saimme hetken kaksin. Hotellialueella on kuntosali, pingis, jalkapallokenttä ja beach volley-kenttä. Amadoresin rannalle oli parin kilometrin matka, jonka sai taittaa myös maksuttomalla bussilla.
Maasto on mäkistä ja hotellilla on paljon portaita. Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi oli mukavaa tehdä aamulenkki meren rantaan. Auringon noustessa meri-ilma tuntuu erityisen raikkaalta!
Teimme myös pienen veneretken läheiseen Moganin satamaan, joka osoittautui kauniiksi ja sympaattiseksi paikaksi. Kukkivat puut ja pensaat, valkoisena hohtavat purjeveneet ja suloiset rantakahvilat ja -putiikit olivat palanen aitoa Kanariaa hotellielämän vastapainoksi.
Loppuviikosta ne asiat, joita oli lomalta erityisesti kaivannut, alkoivat jo kyllästyttämään. Viikko all inclusive-lomakuplassa on kyllä juuri sopiva aikana ja oikeastaan ihan parasta, että sai hieman kyllästyäkin.
Parasta oli valon ja lämmön lisäksi koko perheen yhdessä oleminen ja rutiineista irtaantuminen.
Otin viikon todellakin loman kannalta. En avannut tietokonetta ja pidin some-vapaapäiviä, kamerakin lepäsi lähes koko loman. Kuuntelin äänikirjoja, joiden aiheet koskettivat enemmänkin onnellista elämää kuin viestinnän strategioita. Huomasin, että lomalla en juuri edes ajatellut mitään, paitsi hassuja juttuja.
Oman kirjan kirjoittamista, inspiraatiokalenterin luomista tai jotain muuta luovaa projektia, joka päättyisi konkreettiseen lopputulokseen. Vauhdittajina ajatusmatkoilla toimivat kotimaiset boss ladyt Anna Puu (Minä olen Anna Puu), Vappu Pimiä & Johanna Huhtamäki (Valon antajat) ja Karita Tykkä (Hyvä elämä), joiden positiivista energiaa huokuvia kirjoja kuuntelin lenkeillä ja altaan reunalla. Kuuntelin myös jotain täysin erilaista eli Harri Gustafsbergin Karhuryhmää. Sen suurin anti on ihmismielen psykologiassa, kiinnostavaa!
Mikä ihana tunne, kun ajatus alkaa lentää ilman päämäärää.
On oltava tyhjää tilaa, jotta voi luoda uutta. Tämä loman kantava teema konkretisoitui myös siihen, että blogini sivupalkkiin on tullut Lifie! – banneri. Tämä mahdollistaa taustatukea ja ajatteluapua sisällöntuottajan työhöni. Muutosten vuosi 2019 on saamassa onnellisen lopun.