Olen surkea kirpputorilla kävijä, enkä oikein muista myöskään tarkkailla netin sisustusmyyntipalstoja aktiivisella silmällä. Eräällä lounastunnilla näpyttelin laiskasti tori.fi-palstalle ja kerrankin silmäni osuivat johonkin mielenkiintoiseen. Se on vanha, se on patinoitunut ja se todellakin on kulunut! Myynti-ilmoitus kertoi, että tuoli on myyjän lapsuudenkodista ja arviolta 1940-luvulta.
Kun hintalapussa komeili viisi euroa, otin luurin samantien käteen ja soitin. Jo samana iltana hain tuolin kotiin ja tarkempaan syyniin. Googletin lisätietoa ja tutkin tuolin kuntoa. Ruuvit ja muut ovat täysin alkuperäiset ja luonnollisesti kulumaa on paljon. Istuinosa on heikoimmassa kunnossa, mutta tuolin varsinainen runko taas oikein hyvässä.
Istuimen sisäosasta löytyy alkuperäinen leima Jacob & Josef Kolh sekä J&J Kohl. Tämä kaksikko on wieniläinen huonekalusuunnittelija ja sisustusarkkitehti. Jos löytämäni tiedot pitävät paikkaansa isä-Jacob perusti poikansa Josefin kanssa huonekaluyrityksen vuonna 1849. Heistä tuli suosittuja ja palkittuja huonekalusuunnittelijoita, joiden työn jälkeä on ihaltu laajasti.
Aikaa, rosoa ja kuluneisuutta. Vuosien väreilyä ja tarinoita, joita emme tule koskaan kuulemaan. Historiaa ja tätä päivää yhtä aikaa. Jotenkin hauskaa, että tämä 1950-luvulla loisteessa ollut tuoli on ollut välillä unohdettu ja saanut ajan patinaa. Nyt se on meillä, modernia ja selkeää tyyliä rakastavan ihmisen luona.
Kun lähdin, lupasin myyjälle, että vien tuolin hyvään kotiin. En vielä edes tiedä, missä sen paikka tarkalleen on. Ihan ensimmäisenä se pääsee kalustehoitolaan, jossa historiaa tuntevat ja arvostavat restauroijat saavat antaa sille arvoisensa kohtelun. Se puhdistetaan, maalataan ja istuinosa uusitaan. Siitä tulee hieno.
Sokea kana on löytänyt jyvän. Oletko kanssani samaa mieltä?