Viime viikolla oli neidin päiväkodin kevätjuhlat. Lasten esitykset saavat sydämen aina vähän värähtämään: he ovat yhtä aikaa niin pieniä ja isoja, ujoja ja rohkeita sekä yksin ja ryhmässä. Sitä vain toivoo, että jokainen saisi hyvät eväät elämään ja tuntisivat oman ainutlaatuisuutensa.
Kevätjuhla on aina yhden aikakauden päätös, oli kyse sitten päiväkodista tai koulusta. Lapset ovat oman työvuotensa tehneet. He ovat taas vuoden vanhempia ja omat siivet kantavat vähän paremmin.
Tyttären kevätjuhla oli ulkona ja ilma tuntui vähän viileältä. Pitsimekko on ostettu Zarasta ja siinä on suloista 1960-luvun henkeä. Päähän Papun rusettipipo ja tummansininen väripari muodostui farkkutakista ja sukkahousuista. Vaaleanpunaiset kengät ovat olleet kahdesti jalassa, mutta niillä on kynnetty jo nurmikot ja mullat 🙂
Minulla on ollut touhukkaat pari viikkoa takana ja se ehkä on näkynyt täällä blogissakin. Tämän viikon jälkeen elo ehkä tasoittuu, vai onkohan se vain se onnellinen illuusio 😉 Oli miten oli, mukavaa maanantaita!
Onko siellä jo kevätjuhlat vietetty? Onko muillakin sellaista kevätjuhla-allergiaa, että yhtä äkkiä alkaa vaan silmät vuotamaan ihan kauheasti? 😉
0 Kommentti
Viime viikolla oli kevätjuhlat ja ihan kuivin silmin ei selvitty! Suloinen asu tytöllä, mie tykkään kun vähän panostetaan juhliin. Ei ihan samat vaatteet ku arkena. -Selma
Heippa! Kyllä juhlassa saa vähän hienostella 🙂 Aurinkoa sinnekin!
Voi mikä söpöliini tuo sinun tyttö! 🙂 Voin kuvitella että siellä tarvitaan kevätjuhlassa nenäliina jos toinen <3
Kiitos Sanna! Nenäliinat tosiaan kannattaa varata laukkuun 😉
Voi ihanuus. <3 Kiva tuo pipo! Itsellä on kaikki tämä vasta edessä päin. Pikkumies on vasta 8 kk joten ehdin vuodattamaan monet kyyneleet.. 🙂
Voi että, sinä ehdit vielä ihastella niin monet kevätjuhlat <3
Kevätjuhlissa kuuluukin kyynelten valua! Ilon ja ylpeyden <3
Just näin Henna! Mukana on aina myös ripaus haikeutta: näinkö nopeasti ne kasvavat…? 🙂
Totta. Ja se haikeus kasvaa vuosi vuodelta..
Odotahan vain eskarilaisen kevätjuhla. Meillä oli jo toinen laatuaan ja jälleen niin järkyttävän koskettavia esityksiä ja merkityksellisiä lauluja. Ja todistuksessa oli niin aiheeseen sopiva runo, etten voinut edes lukea sitä kuin vasta kotona. Hirveää pillitystä äidiltä 😉
Voin vain kuvitella millaista on, kun omalla lapsella on eskarijuhlat. Itsehän nyt pillitän ihan vieraidenkin lapsille ;D