Kunpa sitä ei koskaan menettäisi kykyä ihmetellä pieniä asioita. Katsoa, miten hyönteinen kiipeilee pensaan lehdellä, kuinka kukat ovat kauneimmillaan tai vanhasta oksanrungosta nousee uudet notkeat alut. Kunpa ei pitäisi itsestäänselvyytenä ihmisiä, jotka halaavat nähdessään sinut. Hymyjä, jotka nousevat huulille lasien kilahtaessa yhteen.
Kunpa ei koskaan unohtaisi sitä tunnetta, kun on 19 -vuotias. Päässä on valkoinen lakki ja askel on kevyt. Edessä on koko iso maailma mahdollisuuksineen. Että osaisi pitää kiinni unelmistaan ja vaihtaa niitä tarvittaessa. Olla itsevarma ja nöyrä yhtä aikaa, kuunnella viisaampiaan. Tehdä virheitä ja ottaa niistä opiksi. Nousta siivilleen tietäen, että aina on paikka minne tarvittaessa palata.
Onnea kauniille siskolleni ja kaikille muillekin tänään juhlapäivää viettäneille! Kiitos hetkistä, kun sydän vähän nyrjähtää ja tekisi mieli ladella kaikki kertyneet elämänviisaudet ja varoitukset. Silloin tarvitaan vain kyky sulkea suu ja sanoa ”hyvin se menee, onnistut varmasti!”. Mitään muuta ei kannata sanoa.
Tänään ajattelin tällaisia asioita samalla kun kaadoin ja tarjoilin kymmeniä laseja kuohuviiniä, keräsin ja tiskasin astioita, koristelin voileipäkakkuja, poltin äidin pullat ja annoin yhden radiohaastattelun. Ja mietin, miten nopeaan aika kulkee ja miksi minusta silti tuntuu siltä, että oma puutarhamme ei tule koskaan näin vehreäksi kun vanhempien kaunis piha 😉
0 Kommentti
Voi kuinka kauniita sanoja ja tärkeitä ajatuksia. Pistää miettimään. Täällä mökillä sitä olisi mahdollisuuksia ihastella kukkia ja hyönteistä, vaan harvemmin tulee niin tehtyä. Huomenna taidan katsella kaikkea tarkemmin…. 🙂
Hei Marru ja kiitoksia! Mökkikelit ovat nyt kohdallaan ja usein siellä laiturinnokassa on mukavasti aikaa ajatella 🙂
Olla itsevarma ja nöyrä yhtäaikaa, kuunnella viisaampiaan. Siinä vasta viisaita sanoja. Ehkä nyt kolmekymppisenä osaa olla kaikkia yhtäaikaa 😉 No toivottavasti jo aiemmin on osannut.. Mutta siis asiaa puhut. Itse olen aina pitänyt tärkeänä kaiken kunnioittamista. Näiden syvällisten asioiden jälkeen tuli hauska hetki; olenkohan kuullut sinut tänään radiossa? Siinä haastateltiin valmistunutta ja mm. hänen siskoaan ja puhuttiin myös unelmien vaaleanpunaisesta talosta..? Se vain painui mieleen sillä itse olen lapsena ihmetellyt sitä, että myös vaaleanpunaisia taloja on olemassa 🙂 Sillä hetkellä kun kuulin tämän haastattelun radiosta, olin pienen pitäjän vaatekaupan sovituskopissa, etsimässä vaatteita yo-juhliin jonne olimme saaneet kutsun päivän varoitusajalla.. 🙂 (vaatteet piti lopulta käydä viereisestä isommasta kaupungista..) Hauska sattuma siis, jos kyseessä oli teidän perheen haastattelu..! Toki voi olla ihan joku muukin..?
Moikka J! Saattaa olla, että olet kuullut 🙂 Tosin se vaaleanpunainen talo-juttu tuli noin puoli tuntia ennen meidän haastatteluamme. Hyvä, että asu löytyi! Minäkin seikkailin vielä perjantaina vaatekaupoissa uuden mekon toivossa, mutta lopulta pääsyin tähän kaapista löytyneeseen tummansiniseen. Aurinkoa sinne!
Kiitos vielä kerran ihanasta vierailusta keittiössänne keskellä valmisteluhulinaa! Täydellisen lämmin tunnelma välittyi myös kuuntelijoille, kuulemma. 😉 T: Toimittaja-Minna
Hei Minna ja olipa yllätys nähdä kommenttisi, blogistani kun ei ollut mitään puhetta! Juhlat olivat todella onnistuneet ja lähetys tehtiin valmisteluhulinan näkökulmasta ihan täydelliseen ajankohtaan 🙂 Aurinkoisia päiviä ja kiitos yhteistyöstä!
Viisaita sanoja Kerttu. Olet ihan mahtava <3
<3 <3
Yhdyn täysin Minna-toimittajan sanoihin,kyllä välittyi todellä lämmin tunnelma radion tälle puolen.Ja mikä ihana yllätys, se olit Sinä! Kiitos kauniista blokista.T:Arja
Hei Arja! Joku on siis todella kuunnellut lähetystä 🙂 Mukava kuulla, että lämmin tunnelma välittyi. Kiitoksia kauniista palautteesta ja mukavaa sunnuntai-iltaa sinne!