Kaupallinen yhteistyö: Anna de Codorníu ja Asennemedia
En varmasti liioittele, kun sanon, että olen jättänyt useammin omat juhlani juhlimatta, kuin että olisin juhlinut. Syntymäpäivät, valmistujaiset, uudet työpaikat, erilaisten tavoitteiden saavuttaminen… Jep, juhlimatta!
Näin on käynyt siitä huolimatta, että ra-kas-tan juhlia! On ihanaa, kun saa sukua tai ystäviä yhteen. On hauskaa koristella kotia tai suunnitella menua. Lasten juhlia olen toteuttanut sekin edestä.
Kun aloin asiaa pohtimaan, en osaa sanoa tälle selkeää syytä; varmasti ruuhkavuodet ovat yksi, mutta uskoisin, että myös tietyllä vaatimattomuudella on osansa. “Ei minun takiani tarvitse nähdä vaivaa” on kyllä ihan höpsö ajatus, sillä uskon että harva kokee juhliin saapumisen vaivaksi. Mutta mitäpä sitä omista jutuistaan numeroa tekemään.
Aina ei tarvitse edes järjestää juhlia. Tärkeää olisi vain malttaa pysähtyä juhla-aiheen äärelle, taputella itseään olalle ja sanoa pari kannustavaa sanaa. Niin paljon arjessa juostaan kuin laput silmillä tavoitteesta toiseen.
Muistan, kun aloimme rakentaa tätä taloa. Haave oli todella iso ja välillä tuntui jopa kaukaiselta. Kun lopulta saimme tontin, teki mieli juhlia! No, odotellaan, että löytyy hyvä tekijä. Sitten odoteltiin, että saadaan rakennuslupa. Sitten odoteltiin harjakaisia, joiden jälkeen odoteltiin, että tulee valmista.
Ensimmäinen yö uudessa kodissa meni umpiväsyneenä tavaroita purkaessa. Sitten varmaan odoteltiin, että saadaan piha valmiiksi ja varmasti omasta mielestäni näin seitsemän vuoden jälkeenkään kaikki ei ole riittäävän valmista juhlaan. Vitsi, mikä pöhelö sitä on!
Onkohan se joku lähestyvä neljänkympin kriisi vai mikä, mutta en halua enää hyvien juhlien lipuvan ohi. Haluan olla se tyyppi, joka on ylpeä saavutuksistaan, vaikka ne eivät olekaan mitään maailmanmestaruuksia. En nimittäin kisaa MM-sarjassa, vaan ihan omassani.
Voidakseen pysähtyä saavutustensa äärelle, tarvitse olla paras tai tehdä ennätyksiä. Onnistuminen, tavoitteeseen pääseminen tai vaikean päätöksen tekeminen ovat erinomaisia syitä juhlistaa elämän erävoittoja. Joskus sekin riittää, että selviytyy.
Haluan olla myös se tyyppi, joka kannustaa muita juhlistamaan elämän etappeja. Juttelin aiheesta ystävieni kesken ja moni jakoi ajatukseni. Aiheista ei ole ollut elämässä pulaa, mutta juhlahetket vaan herkästi jäävät arjen ja kiireiden jalkoihin.
Juhlia voi toki todella monella tavalla. Minulle yksi osoitus juhlasta on lasillinen kuohuvaa. Jo viime kevään matkalla Champagneen opin, että oikeaa hetkeä skoolaamiselle ei ole, kyse on vain tunteesta. Ei niin pientä juhlan aihetta, etteikö fiilis tuplaantuisi hyvässä seurassa!
Yksi hyvä tapa varmistaa yhteinen juhlahetki, on antaa lahjaksi pullo laadukasta kuohujuomaa. Kuvissa näkyvä Anna de Codorníu on hyvä vaihtoehto, kun etsii maistuvaa, järkevänhintaista ja kaunista lahjaa. Samppanjatyylinen Anna de Codorníu on ensimmäinen cava, johon on sekoitettu Chardonnay-rypälettä tavanomaisen cava-rypäletrion rinnalle.
Tämä kuohuviini on luomua ja pukeutunut juhla-asuun. Neopreenipakkaus pitää juomaa viileänä ja harmaa tai vaaleanpunainen pakkaus käy lahjasta ihan sellaisenaan.
Juhlimattomien juhlien aika olkoon ohi!
Lounaspöydässä kollegoiden kanssa keskustelimme juhlista ja niiden vietosta. Kukaan ei ollut katunut elettyjä juhlia, mutta väliin jääneet ovat saattaneet harmittaa vielä vuosienkin päästä.
Pohdimme myös sitä, kuinka helposti sitä tekee itselleen juhlahetken järjestämisestä liian vaikeaa. Pitää mukamas siivota koko talo, järjestää kaapit ja tehdä pientä pintaremonttiakin, ennen kuin voi koota porukkaa yhteen.
Ja kun puitteet ovat lopulta ihan toissijaiset, kunhan vain ihmiset kohtaavat.
Myös tarjoiluiden kanssa on lupa päästä oikein helpolla. Anna de Codorníun viini sopivat aina alkumaljoista pääruokaan läpi aterian, joten ei tarvitse stressata ainakaan viinien sopivuutta.
Hyvät kekkerit syntyvät myös nyyttärihengellä, tilausruualla tai tuunaamalla puolivalmista. Ei tarvitse olla Michelin-kokkina keittiössä.
Vaaleanpunaisessa pakkauksessa oleva rosé-cavaa suosittelen erityisesti aperitiiviksi tai pikkusuolaisten alkupalojen kanssa.
Huomenna luvassa on osaltani vuoden viimeiset pikkujoulukekkerit ja nappaan mukaani pullon kuohuviiniä. Se avataan ystävyydelle ja koko vuodelle 2018.
Ystäväpiirissäni on vaihdettu työpaikkoja, menty naimisiin, rakennettu taloa, remontoitu kotia, saatu paperit ulos yliopistosta ja selvitty yksinhuoltaja-arjesta, toivuttu masennuksesta ja perustettu yrityksiä. Ja lähes kaikki on jäänyt juhlimatta, joten tilanne on korjattava. Skool!
Mites siellä, tuntuuko näin loppuvuodesta, että joku juhlanaihe on jäänyt tänä vuonna noteeraamatta? Ja miksi muille on niin paljon helpompaa järjestää juhlia, kuin itselle?
Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia ei saa kommentoida, mutta muuten on sana tuttuun tapaan vapaa.