Viime viikolla oli neidin päiväkodin kevätjuhlat. Lasten esitykset saavat sydämen aina vähän värähtämään: he ovat yhtä aikaa niin pieniä ja isoja, ujoja ja rohkeita sekä yksin ja ryhmässä. Sitä vain toivoo, että jokainen saisi hyvät eväät elämään ja tuntisivat oman ainutlaatuisuutensa.
Kevätjuhla on aina yhden aikakauden päätös, oli kyse sitten päiväkodista tai koulusta. Lapset ovat oman työvuotensa tehneet. He ovat taas vuoden vanhempia ja omat siivet kantavat vähän paremmin.
Tyttären kevätjuhla oli ulkona ja ilma tuntui vähän viileältä. Pitsimekko on ostettu Zarasta ja siinä on suloista 1960-luvun henkeä. Päähän Papun rusettipipo ja tummansininen väripari muodostui farkkutakista ja sukkahousuista. Vaaleanpunaiset kengät ovat olleet kahdesti jalassa, mutta niillä on kynnetty jo nurmikot ja mullat 🙂
Minulla on ollut touhukkaat pari viikkoa takana ja se ehkä on näkynyt täällä blogissakin. Tämän viikon jälkeen elo ehkä tasoittuu, vai onkohan se vain se onnellinen illuusio 😉 Oli miten oli, mukavaa maanantaita!
Onko siellä jo kevätjuhlat vietetty? Onko muillakin sellaista kevätjuhla-allergiaa, että yhtä äkkiä alkaa vaan silmät vuotamaan ihan kauheasti? 😉