Kaupallinen yhteistyö: Melli EcoDesign
Varsinkin Instagramin puolella – jossa jaan spontaaneja asukuvia storyssa – tulee toiveita, että kirjoittaisin enemmän tyylistä ja vaatteista. Tämä olisi minullekin mieluinen aihe, vaikka kameran eteen astuminen onkin paitsi hauskaa, myös pikkuisen kuumottavaa.
Lisäksi tänä päivänä kun kirjoittaa vaatteista, kirjoittaa samalla aatteista. Vanha sanonta on entistä enemmän totta. Avaan siis samalla myös ajatuksiani muodista ja pukeutumisesta yleensäkin.
Vaateteollisuus on ollut viime vuodet myrskyjen silmässä. Edullinen pikamuoti on kestämätöntä sekä maapallolle että vaatteiden tekijoille, jotka valitettavan usein työskentelevät minimipalkalla juuri ja juuri asianmukaisssa oloissa. Lentämisen hillitsemisestä osana ilmantonmuutoksen torjuntaa puhutaan paljon, mutta harvoin tulee ajatelluksi sitä, että, halpaa vaatetta lennätetään Suomeen miljardin euron arvosta vaatteita. Tärkeimpiä tuontimaita ovat muun muassa Kiina, Turkki, Viro, Intia ja Bangladesh.
Valitettava tosiasia on, että massatuotannossa joudutaan usein oikomaan mutkia eettisten ja ekologisten periaatteiden kustannuksella. Pikamuoti saastuttaa maapalloa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä.
Olen ennenkin nostanut esiin kotimaisia vaatemerkkejä ja tänään teen sen taas ilolla. Mitä lähempää vaate tulee, sen läpinäkyvämpi on tie kuluttajan vaatekaappiin. Yksi hyvin helppo tapa tehdä eettisiä ja ekologisia valintoja on tukea lähituotantoa ja -yrittäjyyttä.
Melli EcoDesign on jyväskyläläinen brändi, jonka kankaat ovat Suomessa valmistettuja ja myös vaatteet ommellaan Suomessa. Yrityksen idea syntyi samalla kuin pikkuinen Melli-tyttökin vuonna 2010. Vain 580 grammaa painanut keskosvauva sai äidin ymmärtämään, että markkinoilla ei ole tarpeeksi pieniä ja herkälle iholle sopivia vaatteita. Muutama vuosi myöhemmin syntyi yritys, jonka valikoima on sittemmin laajentunut, mutta pitää sisällään yhä pehmeimpiä ja allergiaystävällisiä vaatteita kaikkien pienimmille ihmisille.
Mitä lähempää vaate tulee, sen läpinäkyvämpi on tie kuluttajan vaatekaappiin. Yksi hyvin helppo tapa tehdä eettisiä ja ekologisia valintoja on tukea lähituotantoa ja -yrittäjyyttä.
Minun kokemuksekseni lasten vaatettamisesta pohjatuvat näihin kahteen ja voi elämä, olisi kuvani kovin paljon kapeampi, ellemme olisi saaneet kuopusta perheeseemme. Lasten ikäero on 5,5 vuotta. Poika on neljä ja tytär täyttää pian kymmenen vuotta. He kasvavat tasaisesti, mutta molemmat täysin eri käyrillä. Poikanen on 110 cm pitkä ja neiti 130 cm. Kengän koossa on enää parin numeron ero.
Kerron tämän siksi, että se on muuttanut ajatustani lastenvaatteiden hankintaan. Siinä missä esikoiselle menevät samat mekot useamman vuoden, jäävät pojalle vaatteet koko ajan pieniksi. Vaikka molemmat ovat liikkuvaisia, kuopuksen meno on yksinkertaisesti sillä tavalla vauhdikkaampaa, että housuista löytyy usein joku reikä.
Siinäpä vasta dilemma. Vain tyttäreni äitinä olisi minun helppoa julistaa, että lastenvaatteisiin kannattaa panostaa. Hänelle on ollut suorastaan ilo ostaa uusia, arvokkaitakin vaatteita. Olemmehan myyneet tai antaneet hänen vaatekaapistaan valtavan määrän laatuvaatteita hyväkuntoisina eteenpäin muutaman vuoden käytön jälkeen.
Samaan tyyliin aloin rakentamaan pojallekin vaatekaappia, huomatakseni että laatuvaate on parin kuukauden kuluttua a) pieni ja b) rikki. Eipä enää tuntunut niin kivalta ostaa vaikka viidenkympin verkkareita, kun vaatteen elinkaari olikin niin lyhyt. (Ja olen myös oppinut, että upouuden talvihaalarin polven voi paikata samana talvena useampaan kertaan, mutta ei siitä puvusta paljon kierrätettävää jää.)
Vaate on siis kulutustavaraa, toisilla vielä enemmän kuin toisilla. Pojan kohdalla olen ostanut huomattavasti enemmän kierrätettyjä vaatteita kuin tyttären. Eikä kova kulutus tai kasvu tarkoita, että ei ansaitsi yhtä lailla laadukkaita ja mukavia vaatteita. Eivätkä kasvu ja rymyvaihe jatku ikuisesti, joten omia periaatteita voi hahmottaa myös pidemmällä aikajänteellä.
Yksi näkökulma lasten vaatteissa on myrkyttömyys. Kemikaalikuormaa aletaan kasaamaan jo lapsena ja siksi on tärkeää pohtia, mitä ihoa vasten laitetaan. Melli EcoDesignilla on Ökö-Tex-sertifikaatti, jolla varmistetaan että standardisoitu tuote ei sisällä kuluttajalle haitallisia aineita. Varmasti myrkytön lastenvaate on yksi huoli vähemmän tässä maailmassa.
Tyylini on aika pelkistetty, vaikka en pelkää värejä tai kuoseja. Kuitenkin pidän siitä, että kokonaisuus harmoninen, enkä liiemmin käytä koruja. Usein käy niin, että aamulla lisään jonkun asusteen, mutta otan sen lounasaikaan pois, koska niin helposti tuntuu siltä, että jotain on liikaa. Vaatteissa suosin naisellisuutta ja mukavuutta ja käytän paljon mekkoja, koska ne ovat niin helppoja. Mikä nerokas vaatekappale: ylä- ja alaosa yhdessä! Kenkiä ja laukkua vaihtamalla samassa mekosta saa usein arkisen tai vähän juhlavamman.
Näissä kuvissa minulla on on Melli Ecodesignin Kellohihatunika (koko M), joka ainakin näin 163 senttiselle menee ihan mekosta. Sen materiaali on kotimaista 100 % luomupuuvilla-interlockia ja vaate on sekä suunniteltu että valmistettu Suomessa. Sille on myös myönnetty suomalaisesta työstä kertova Avainlippu-merkki.
Vaatteissa suosin naisellisuutta ja mukavuutta ja käytän paljon mekkoja, koska ne ovat niin helppoja. Mikä nerokas vaatekappale: ylä- ja alaosa yhdessä!
Mekon malli on hyvin yksinkertainen, mutta juju löytyy hihoista. Tämä on oiva esimerkki vaatteesta, joka menee töissä sukkahousujen ja matalien kenkien kanssa, mutta muuntuu juhlaan vaihtamalla kaveriksi korkkarit ja pikkulaukun. Jos haluaa hienovaraisesti samistella, niin tyttären mekko on sama malli, mutta kuosi on raikas tähtikukka.
Pojalla on päällään maailman mukavimman sortsit (vielä ehjät, samoin kuin lapsen polvet, jes!). Näitä ei ole juuri nyt nettikaupassa, mutta ainakin Mellin omassa myymälässä Jyväskylän keskustasta löytyy. Huppari on mukavan rento malli ja onneksi myös niitä vaatekappaleita, jotka eivät ole niin kovalla kulutuksella.
Jo viime talvena alkanut missioni kohti helpompaa ja laadukkaampaa vaatekaappia saa jatkoa. Tavoitteena on, että vaatehuoneessa olisi vain sopivia, mieluisia ja helppohoitoisia vaatteita. Muutama käyttämäni täsmävinkki ostoksille:
– kurkista materiaalilappuun. Onko helppoa pestä koneessa, kutistuuko, tarvitseeko silittää?
– pohdi, mihin jo olemassa oleviin voit uuden vaatteen yhdistää.
– mieti, missä tilanteissa voit kyseistä vaatetta käyttää? (Edellisen hutiostokseni kohdalla vastaus oli, että kesäiltana Päijänneristeilyllä, joka on osoittautunut aivan liian kapeaksi käyttötarkoitukseksi ihmiselle, joka ei juuri edes käy sisävesiristeilyillä. Kannattaa siis olla fiksumpi kuin minä.)
– kysy itseltäsi, voinko ostaa tämän hyvällä omatunnolla? (Harva meistä on täydellinen, mutta mitä enemmän hyvän omatunnon ostoksia onnistuu tekemään, sen parempi.)
Alekoodi
Jos vaatekaappisi kaipaa kesälle tai syksylle päivitystä, joka ei kuormita ympäristöä tai hermoja, niin sain Melli EcoDesignille mukavan, -25% alekoodin. Näppäile siis verkkokauppatilaukseen koodi modernisti0619 ja saat alennuksen, joka on voimassa keskiviikkoon 12.6. saakka. Kannattaa myös klikata Instagramiin, arvon siellä @modernistikodikas-tililläni 100 euron lahjakortin verkkokauppaan.
Millaisia periaatteilla sinä kokoat vaatekaappiasi?
Kuvat: Melina / Minishow
2 Kommentit
Vältän vaatteiden ostamista nykyään ainakin mielijohteesta. Kun näen kivan asun, mietin omistamani vaatteet läpi, käyn ehkä kotona kaapin läpi ja palaan vasta parin päivän päästä kauppaan, jos palaan. Kotimaisuus ei niinkään ratkaise, koska valikoima on suppea. Nanso, joka ei niin kotimainen enään, on parantanut kuin sika juoksuaan. Kirjavia vaatteita en osta ollenkaan ja muutoinkin väripaletti on puna-valko-sininen-musta. Tällä varmistan lähes kaiken yhteensopivuuden. Käytän kesät-talvet melkein samoja vaatteita, joitain neuleita lukuunottamatta. Kengät ja laukut ovat heikkouteni. Käytän villa, pellava, silkki-ja puuvillasta valmistettuja laadukkaita vaatteita, joten 10 vuoden ikä ei ole suurikaan ihme jonkun vaatteen kohdalla. Kankaiden struktuuri, vaatteen hyvä leikkaus ja yksinkertainen malli takaavat käytettävyyden vuodesta toiseen. Makunikaan ei ole muuttunut miksikään vuosien saatossa. Olenkin joskus sanonut, että jos tiukka paikka tulisi pärjäisin kymmenellä vaatteella.
Moikka Merja! Tuo onkin hyvä periaate, että pohtii haluaako / tarvitseeko vaatetta todella. Materiaalit ja leikkaus lopulta vaikuttavat eniten siihen, kuinka paljon köyttöä vaate saa. Minulla on yksi 20 vuotta vanha Marimekon kynähame, jonka olen saanut äidiltäni. Edelleen kuin pakasta vedetty, harmi että nyt kiristää 🙁 Mutta sitä en laita pois, vaan pysyköön kaapissa vaikka omalle tyttärelle. Kotimaisia merkkejä on tullut muuten tosi paljon kivoja, mutta niitä ei oikein helposti löydä mistään keskitetystä. Melli EcoDesign ja Ommellinen jopa ommellaan kotikaupungissani! Kannattaa vilkaista esim. Koto Design Marketin valikoimaa, mitä kaikkea on tarjolla.