Koti on tärkein paikkani ja rakastan nykyistä taloamme. Olen vähän seiniin kiintyvää tyyppiä ja vaikka säännöllisesti haaveilenkin milloin mistäkin, olisi meille suunnitellun ja itse rakennuttamamme talon myyminen todella iso ja haikea päätös. Eri asia olisi, jos eläisimme kahden, sillä nyt päätöksiin liittyy vahvasti ajatus tarjota lapsille turvaa ja pysyvyytä. Nyt erinomainen koulu ja koulumatka, tutut kaverit ja turvallinen ympäristö painavat vaakuppia.
Mutta mikään ei estä täysin ilmaista harrastusta eli haaveilua. Osassa haaveista on pikkuisen pilvilinnahaihattelua, osa tulevaisuudessa potentiaalisiakin vaihtoehtoja. Silti ajattelin avata erilaisia asumismalleja, joista tavalla tai toisella haaveilen.
1. Keskusta-asunto ja mökki
Kun saamme joskus Iisakin kirkkomme eli kesämökin valmiiksi, voisi sen kaverina houkutella huoleton keskusta-asuminen:
+ Pihatyöt jäisivät pois ja siirtymät töihin ja harrastuksiin nopeutuisivat. Lapset voisivat vähän isompana kulkea itse harrastuksiinsa ja oma hyötyliikunnan määrä lisääntyisi, kun ei olisi niin riippuvainen autosta. Luonnonrauhaa saa mökillä.
– Oma tupa, oma lupa. Keskusta-asuminen tarkoittaa sitä, että naapurit ovat lähellä, liikenteen melu lisääntyy ja oma rauha vähenee. Kurjat naapurikokemukset painavat mielessä, mitä jos naapurilotossa käykin huono tuuri? Myös lasten turvallisuus mietityttää.
– Keskusta-asumisen kalleus (tai oman maun kalleus). Unelmien asuminen keskustassa olisi arvokasta ja siksi pitäisi tehdä hyvin paljon kompromisseja tai asua erittäin paljon tiiviimmin.
2. Vielä yksi talo!
Tässä talossa tulee täyteen pian seitsemän vuotta. Alueelle kaavoitetaan uusia tontteja ja tokihan niitä voisi yrittää silmäillä myös lähempää keskustaa. Entä jos tekisi vielä yhden omakotitalon?
+ Oma ajatus talon tyylistä on kirkkaana mielessä. En haaveile suuremmista neliöistä, vaan jopa pikkuisen pienempikin riittäisi (nyt asuinneliöt 147, uudessa talossa voisi riittää 120-130). Optimoitu tilankäyttö ja pieni piha, jossa hyödynnetty paljon kivetystä ja ikivihreitä kasveja. Suuret ikkunat ja ehkäpä kaksi kerroista, lapset voisivat olla yläkerrassa.
+ Ajatukset arjen toimivuuden, tyylin ja sisustuksen suhteen ovat terävöityneet vuosien varrella ja näitä ajatuksia pääsisi toteuttamaan uudessa kodissa puhtaalta pöydältä.
– Aika iso vaiva! Rakentamiskustannukset ovat myös edellisestä kerrasta nousseet eli vaikka neliöitä tulisi vähemmän, rahaa menisi todennäköisesti vähintään yhtä paljon. Perusasiat asumisessa tuskin muuttuisivat mihinkään.
3. Valmis uudiskohde?
Entäpä sitten uusi pari- tai rivitalo lähempää keskustaa? Tai valmis uudehko omakotitalo?
+ Tässä mallissa voisi päästä lähemmäs keskustaa, mutta kuitenkin lapsiperheelle sopivalle alueelle, jossa olisi koulut ja (uudet) kaverit lähellä. Valmis kohde säästäisi rakentamisen vaivan ja tarjoaisi kuitenkin huoletonta asumista, parhaassa tapauksessa pääsisi itse vaikuttamaan pintamateriaaleihin. Kodin voisi valita siltä puolelta kaupunkia, josta mökkimatka lyhenisi tämän hetkiseen noin 20 minuuttia.
– Rivi- ja paritaloasumisessa olemme jälleen naapuriloton äärellä ja yhtiössä pitää myös tehdä aina kompromisseja. Hinnallisesti asumismuoto ei välttämättä juuri poikkeasi nykyisestä, sillä mitä lähemmäs keskustaa mennään, sen syvemmältä saa rahapussin pohjaa kaivella.
– Suosittujen alueiden koulut ja päiväkodit ovat ovat myös hyvin täynnä eli huonolla tuurilla ei paikkaa järjesty läheltä.
– Tilojen suhteen joutuisi takuulla tekemään kompromisseja, sillä harvoin valmiskodit ovat ihan täsmälleen sellaisia, kun itse suunnittelisit.
– Tämä vaihtoehto voisi toteutua vain, jos uudiskohde olisi erityisen herkullinen ja hyvällä paikalla.
4. Remontoimalla oman näköistä
+ Keskustan läheisyydessä on ihania, vanhoja puutarhamaisia kaupunginosia, joista on matkaa ytimeen vain kilometri tai pari. Siellä kasvavat omenapuut ja marjapensaat tunnelmallisilla pihoilla. Välimatkat ovat lyhyitä, pihat ihania ja kotien arvo säilyy hyvin.
+ Vanhimmat talot alkavat olla jo purkukuntoisia, jolloin tontin voisi saada huippupaikalta. Toki tässäkin tapauksessa käden saa työntää aika syvälle taskuun, sillä maksettavana on tontti, purkaminen ja uuden rakentaminen. Kisa näiden alueiden tonteista on kova.
– Näiden alueiden talokanta on vanhaa ja remonttitarpeet alkavat olla isoja aina salaojista kattoon ja ikkunoihin. Ehkäpä muistatte ystäväni hurjan remontin, tästä saa vähän osviittaa millaisia muutoksia tarvitaan. Toisaalta, remontin jälkeen lopputulos on ihana ja sijaintikin loistava.
– Vanhoilla asuinalueella ikärakenne on sellainen, että pieniä lapsia (kavereita) ei juuri ole ihan lähellä.
Uskon, että unelmien koteja on monenlaisia. Se, millainen valinta on juuri tällä hetkellä, kertoo eniten perheen arvoista. Millaista elämää haluaa elää ja mitkä ovat juuri omalle perheelle tärkeitä asioita? Arvostaako enemmän autottomuutta vai tilaa ympärillä? Kuinka paljon tilaa oikeasti tarvitaan? Kuinka paljon yhteisö sitoo tietylle alueelle? Kuinka paljon perheen tuloista sijoitetaan asumiseen vai ovatko vaikka matkustaminen tai harrastukset tärkeämpiä? Mikä merkitys on alueen imagolla ja mielikuvalla valintaan?
Olen itse muuttanut lapsena monta kertaa ja vaihtanut koulua kerran alakoulussa, kerran yläkoulussa ja kerran lukiossa. Ainakaan näin jälkeenpäin en muista, että tämä olisi tuntunut mitenkään hankalalta tai juurettomalta. Toki kaupunki pysyi koko ajan samana, joten suhteet ystäviin ei muuton vuoksi katkenneet, vaikka toki nuorena on paljon juuri niiden lähikavereiden kanssa. Myös koulun vaihtaminen meni aina joustavasti.
Siltikään, en raaskisi kevyin perustein irrottaa omia lapsiani heidän asuin- ja ystäväpiiristään, jossa asiat ovat hyvin ja turvallisesti. Siitäkin huolimatta, että molemmat ovat helposti innostuvaa sorttia ja poikani suuri haave olisi asua kerrostalossa, sillä kolmevuotiaalle hissi on siisteintä maailmassa.
Kodin määrittää ennen kaikkea ihmiset, turvallisuus ja toki se, että siellä näyttää ja tuntuu omalta. Unelmakoti voi olla eri elämäntilanteissa erilainen ja kuka tietää, mistä meidät löytää kun lapset vähän kasvavat. Unelmointi on paras tapa suunnitella tulevaisuutta; leikkisästi pohtien, ajatuksia availlen ja mahdollisuuksia nähden.
Millainen olisi sinun unelmakotisi?
15 Kommentit
Ostimme 1999 ensiasunnon ja nyt on aika vaihtaa maisemaa, kaupunki pysyy – maisema hieman vaihtuu. Nyt olemme katselleet puistoa ja vesitornia, nauttineet 50-luvun talon ihanasta tunnelmasta. Seuraavassa maisemassa edessä on puisto ja pilkahdus Saimaata. Ei paha sekään 👍 Talo on 70-luvulta, neliöt ei muutu, +na tulee iso parveke. Jännän äärellä kun pääsee tekemään remppaa, kaikki pinnat, kylppäri ja keittiö.
Ensiasunto menee vuokralle, joten mahdollisuus paluustakin on 👌🏻 Nautin tilanteesta, vaikka vähän jännittääkin – nyt tuntui että tämä kortti on katsottava, ettei aivan jumiudu. Ja kun sisustaminen on myös työtäni, voin ns. puhtaalta paperilta aloittaa? Ja tulee tehtyä jonkinlainen maritus – sillä tavaraa on yllinkyllin. Sellainen syyssiivous 😊
Ihanalta kuulostaa tuleva muutos! Ja tuo, että saa laittaa pinnat mielekseen tekee kodista juuri omannäköisen. Onnea uuteen kotiin ja tsemppiä elämänmuutokseen <3
Meillä lapset pian muuttamassa pois, joten rakensimme reilusti pienemmän talon meille kahdelle lähelle keskustaa.
Tämä kuulostaa tosi hyvältä! Järkevät välimatkat, mutta kuitenkin oma tupa ja oma lupa 🙂
Hyviä ajatuksia. Meidän paritalon puolikas olisi vielä asukkaita vailla. 😉
Kiitos Katriina! Teille tulee kyllä ihana koti! Ei taida olla ilmoitusta puolikkaasta Etuovessa? 😀
Ehdoton suosikkini on yksikerroksinen noin 140-150 m2 rivi-tai omakotitalo 70-luvulta. Isot ikkunat. Takka olohuoneessa, tosin 70-luvulla tehtiin takkahuoneita, ikävä kyllä. Takat sentäs olivat useimmiten kauniita.
Yleensä yksitasoisilla asunnoilla on myös isompi piha-alue.
Naapurilottoa pelataan myös omakotitaloissa. Mietipä, jos teillä asuisi huumeidenvälittäjä kadunpäädyssä, äänekkäät koirat vieressä, yöelåjånaapurit, jotka jatkuvasti renkuttaisivat musiikkia kovalla volyymilla iltaisin (lue: lasten nukkumaanmenoaikaan) jne jne. Kaikkea em olen kuullut omakotiasujilta.
Minäkin halusin ehdottomasti yksitasoisen, kun rakennettiin. Lasten kasvaessa olisi kuitenkin kaksi kerrosta mukava, tai sitten vain kuvittelen 🙂
Tosiaan naapurilottoa pelataan aina kun on ihmisiä, aika korpeen saa muuttaa jos ei ketään halua lähelle. Ei minua normaali elämä äänineen häiritse, onhan meillä itselläkin haukkuva koira, jota en mielelläni kerrostaloon veisi asumaan. Huonot kokemukset edellisestä kodista olivat vähän erilaisia, alkoholinkäyttöä ja parisuhdeväkivaltaa. Tässä mennään jo niin vahvasti oman turvallisuudentunteen järkkymiseen, että sellaista en halua enää koskaan.
Me asumme melkeinpä unelmakodissamme, siis pk-seudulla omakotitalossa lähellä kouluja, hyviä palveluita ja liikenneyhteyksiä. Naapuritkin ovat oikein kivoja. Parasta on sopiva määrä neliöitä, riittävä määrä säilytystilaa sekä oma rauha. Lasitettu parveke on aivan huippu, samaten kuin sen alla oleva terassi.
Taloa suunniteltiin aikanaan pitkään, sillä edellisen kodin myyminen kesti ja kesti. Itse talosta en muuttaisi juuri mitään, ehkä suurentaisin kuraeteistä ja pienentäisin toista eteistä.
Jos jotain saisi toivoa, pihasauna olisi ihana, siis sen tyyppinen, joka Valkoisessa Harmajassa on. Haaveilen puulämmitteisestä kiukaasta. Mutta se ei onnistu tällä espoolaisella postimerkkitontilla. 😀
Kuulostaa aivan ihanalta! Ja tuo pihasauna on kyllä tosi houkutteleva, tosin nyt meillä on sellainen mökillä, niin ei enää kotipihaan tarvita. Mutta ehkäpä amme <3 Sen takia ei varmaan vaan kannata alkaa uutta taloa rakentamaan 😀
Meillä on yksitasoinen 130m2 omakotitalo, koulu 300m päässä. Ollaan asuttu 5vuotta nyt tässä, lapset 7 ja 9. Alue on kiva, paljon ystäviä lähellä aikuisilla ja lapsilla. Emme kaipaa muualle, rakentaessa suunnittelimme kodin siten että tässä on hyvä asua kera lasten mutta myös kahdestaan miehen kanssa kun lapset lähtevät kotoa. Palvelut lähellä, rauhallista. En keksi millainen kohde ja missä olisi jollain tavoin parempi ja elämänlaatua lisäävä joten näillä mennään 🙂
Kuulostaa ihanalta ja toimivalta asumismuodolta. Tuossa fiiliksessä arki on ehdottomasti parasta!
Minulla on kyllä niin samoja mietteitä kuin sinulla ja haaveilen milloin mistäkin. Itse rakennettu unelmien talomme on myös 7 vuotta vanha. Olemme viime aikoina tehneet kovasti töitä pihamme eteen. Sisälläkin pikkumuutoksia.
Kuitenkin jatkuvasti haaveilen uudesta kodista. Ehkä siksi, että tekisin joitakin ratkaisuja jo ihan arjen huolettomuuden (lue:laiskan siivoojan) vuoksi. Uusi koti olisi myös tosiaan pienempi, nyt 167neliötä ja pihaakin saisi olla vähempi, nyt n.2000 neliötä. Jostain syystä paritaloasuminenkin viehättää, mutta siinä on tosiaan naapuriarpa oltava kohdillaan ja itsekin haluaisin vaikuttaa jo ihan rakenteellisiin juttuihin, niin mietityttää joutuisiko liikaa tekemään kompromisseja. Lisäksi 5henkiselle perheelle (ainakin täällä meilläpäin) on tosi vähän tarjontaa.
Mutta sitten on juurikin tämä lapsi -asia. Kaksi ovat jo koulussa ja vaikkei koulu vaihtuisikaan, tuntuu suurelta lapsiperheen alueelta muutto liian radikaalilta muutokselta. Tännekin on tullut paljon uusia tontteja, mutta jostain syystä ne eivät enää sykähdytä. Ja nimenomaan uuden tontin sijainti ja maisemat ovat nousseet tärkeiksi.
Haaveissa siintää uusi omakotitalo ehkä meren rannalla sitten kun olemme miehen kanssa kaksin tai lapset ovat jo aikuisiän kynnyksellä.
Me asumme keskustan lähistöllä 70 -luvun kaksikerroksisessa 170 m2 rivitaloasunnossa. Nämä 60- ja 70 -luvun modernismin talot henkivät ihanaa väljää arkkitehtuuria ja nautin suuresti naapuruston yhteisöllisyydestä sekä valmiista ympäristöstä. Näppärät kulkuyhteydet julkisilla tai polkupyörällä keskustaan olivat merkittävässä roolissa kun päätimme asumismuodostamme.
Huonona puolena sitten on jatkuvat remontit, suurten ikkunapintojen tuoma kuumuus sekä painovoimainen ilmanvaihto. Käymme silloin tällöin katselemassa tontteja tai uusia omakotitaloja joissa näitä ongelmia ei ole mutta niissä on sitten taas omat huonot puolensa kuten välimatkat.
Mutta kaksikerroksisuus erityisesti tässä lasten ollessa teini-ikäisiä on oikein hyvä ratkaisu!
Oma unelma-asumiseni on siis löytynyt tästä rivitaloasumisesta, kun vielä sen kesämökin saisi järven rannalta 🙂
Mun unelmakoti olisi joko rintamamiestalo, joka olis boheemisti sisustettu kirjahyllyjen, vanhojen kalusteiden ja modernin designin yhdistelmin ja sijaitsisi notkuvien omenapuiden katveessa.
Tai sitten 60-70l rivari isoine ikkunoineen ja selkeine linjoineen. Itseasiassa tuo postauksesi ystäväsi hurjasta remontista osuu aika lähelle tätä. Kyseinen talo kiinnosti suuresti itseänikin. Ihanaa jälkeä saivat aikaan!
Nykyinen asumismuoto on yhdistelmä näitä molempia ja hyvä tämäkin. Varsinkin kun se on sitä, mitä puolisoni on aina halunnut.