Viikko vierähti sunnuntaihin ja aprillipäivän hassutteluista on ikuisuus. Sen verran paljon ehtii muutamassa päivässä tässä nykyisessä arjessa tapahtua. Täällä on menneet uusiksi mm. työkuviot ja sen myötä yöunet, mutta samaan aikaan kaivelen tästä risukasta niitä valonpilkahduksia.
Parhaisiin risukasoihin paistaa aurinko ja sieltä löytyy pajunkissoja.
Pääsiäistä ei sentään ole peruttu ja se tulee varmasti monessa perheessä tarpeeseen. Ylityöllistetut saavat hetken huilata ja ne, joilla aikaa on liikaakin, saavat jotain uutta sisältöä päiviin.
Meidän alkuperäiset pääsiäissuunnitelmat menivät uuteen uskoon, mutta ei se mitään. Nyt nautitaan rennosta meiningistä kotona ja mökillä; äidille hillittyjä ja lapsille värikkäitä koristeita ja kaikille hyvää ruokaa ja suklaamunia. Yllätyin, miten iso varasto minulla olikaan pääasiäisaskartelutarvikkeita ja -koristeita.
Tyttären savesta tekemä pupu on ihana uusi aarre. Sen korva katkesi kuljetuksessa, mutta sen saa korjattua. Kunpa kaiken saisi korjattua vain liimalla, mitä se haittaa vaikka siihen jää pieni särö.
Lapset virpoivat tänä vuonna videopuhelulla isovanhemmat. Pakko tunnustaa, että kaikkia on kamala ikävä. Netissä kiertää meemejä, joissa introvertit iloitsevat elämäntyylinsä sopivan karanteeniin. Ekstrovertit taas ammentavat vuorovaikutuksesta, kohtaamisista ja keskusteluista. Siitä, että voi katsoa silmiin. Hengästyä lenkillä samaan tahtiin ja jakaa yhteisen lounaan kokemuksen. Olla läsnä. Ja vaikka olisi sata videopuhelua, ei se ole sama asia.
Samaan aikaan – tilanteen pakottamana – mietin, että ovatkohan ne ihmiset siellä kun tämä kaikki loppuu. Tilanne tuo ihan outoja tunteita ja uhkakuvia; en itse olisi uskonut minun pelkäävän töiden loppumista ja ystävien katoamista. Ja siinä sitä sitten ollaan aamuyöllä ihmettelemässä, että mitä ovat nämä aivan vieraat ajatukset?
Rutiinit ovat nyt tosi tärkeintä ja sen oman järjen äänen kuunteleminen, jota hassut peikot koittavat hiljentää. Nyt jos koskaan punnitaan positiivisen ajattelun voima, se pitää mielen ja kehon virkeänä.
Iloa ja valoa pääsiäisen valmisteluun!
4 Kommentit
Huomaan myös murehtivani vanhempieni pärjäämistä ja kaipaan heitä ja siskoni perhettä valtavasti. Ikävä tulee aaltoina. Puhelut sentään vähän helpottavat. Pääsiäinen tulee tarpeeseen, tarjoaa jotain muuta ajateltavaa tähän outoon aikaan.
Hei Tike! Onneksi tosiaan tulee pääsiäinen, vähän muita ajatuksia ja touhuja tähän aikaan. Ikävä vaivaa täälläkin, se tulee aaltoina. kevät ja valo tekee tästä helpompaa, kunnon ulkoilun jälkeen ajatus kulkee paremmin <3
On haasteelinen aika kaikille, eikä koskaan olisi voinut tälläistä kuvitella tapahtuvan, että tervytemme on uhattuna koko maapallolla. Kiva tuo tyttäresi tekemä pupu, mistähän materiaalista se on tehty? Tuollaisia voisimme askarrella.
Hei! Todellakin, epätietoisuus ja epävarmuus ovat nyt läsnä. Pupu on savityö.