Kiltteys ei ole kirosana

Pienin ystävällisyyden teko on arvokkaampi kuin suurin aikomus.
– kirjailija Oscar Wilde

Ystävyydestä ja avunannosta-postauksessa nostin esille ajatukseni siitä, että naisten pitäisi auttaa enemmän toisiaan. Olla henkisesti toistensa puolella, auttaa pamauttamaan lasikattoja rikki ja tehdä pieniä tekoja, jotka nostavat toista. Kun sinä nouset, myös minä nousen, sillä menestys ei ole toiselta pois.

Syntyi hyvää keskustelua yhteistyöstä ja avunannosta. Moni nosti suurimmaksi esteeksi kateuden, mutta  ajattelen, että useimmiten kyse on yksinkertaisesti kyvyttömyydestä asettua toisen asemaan. Elämä on kiireistä ja työkalenteri täynnä, joten jolkotamme ruuhkavuosissa kuin ravihevoset laput silmillä. Nähdään vain oma rata ja jossain horisontissa siintävä mutka, mutta ei sitä, että vieressä juoksee myös joku. Sellainen tyyppi, joka saattaisi saada hymystäsi voimaa tai kaipaa pientä kannustavaa sanaa.

Juoksukisakokemukseni on tosi laiha, mutta muistan ikuisesti puolimaratonin viimekilometreillä rakkaideni kannustuksen. Kukaan ei juossut askeltakaan puolestani. Niistä taputuksista ja tsempeistä sain tarvittavan voiman, että jaksoin maaliin vaikka varpaankynsi ei meinannut enää pysyä paikoillaan. Yksin olisin saattanut luovuttaa.

Valitettavasti ystävällisyys, kiltteys ja sinisilmäisyys saatetaan niputtaa joskus samaan pakettiin. On totta, että aina maailmassa on niitä, jotka haluavat käyttää toisen hyväntahtoisuutta hyväkseen. Ymmärrettävästi se saa varuilleen. Ja kun puhun auttamisesta, kannustamisesta tai tuesta niin korostettakoon, että useimmiten henkinen puoli riittää. Ei kenenkään tarvitse  tehdä toisten töitä ilman sopimusta tai pelastaa jatkuvasti itseaiheutetusta pulasta.

Suurin idolini eli edesmennyt mummoni oli maailmannainen, joka antoi kaikille mahdollisuuden. Hän kohtasi auttamishalussaan myös paljon vastoinkäymisiä, mutta ei koskaan menettänyt uskoa ihmisiin tai haluaan auttaa.  Kun hänen oli aikansa lähteä, oli täysin selvää, että hyvyyden, auttamisen ja ystävällisyyden vaakakuppi oli paljon painavampi kuin takaiskujen tai pettymysten.

Ole ystävällinen, mutta älä ole kenenkään lattiarätti.

Liian kiltti ihminen haluaa miellyttää muita oman jaksamisen tai hyvinvoinnin kustannuksella ja siitä tulee liian kallis lasku kenelle tahansa. Jokaiselle tulee hetkiä kun pitää venyä, mutta se ei saa olla pysyvä olotila. Lentokoneessakin sanotaan, että laita ensin happinaamari itsellesi ja sen jälkeen vasta lapselle. Niin syvällä selkärangassa kun on lapsen edun ajaminen oman edelle, ei toimenpidettä voi tehdä toisinpäin.

Kiltteys ja avuliaisuus ei tarkoita sitä, että olisit aina valmiina palvelukseen kun partiolainen. Mutta oli tilanne mikä hyvänsä, on aina aikaa olla ystävällinen. Samalla hengenvedolla kun vastaat ei, pystyt myös sanomaan jotain kannustavaa.

Auttaminen tai kannustus ei ole nollasummapeliä. Kaunis teko tai ajatus ei palaa luoksesi suoraa tietä. Ehkäpä juuri se se henkilö, joka sillä hetkellä hyötyi sinusta, ei olekaan se, joka osaa tarvittavalla lähettää hyvän teon takaisin. Mutta mitä useammalle tuen, kannustuksen tai pienen avun suot, sen todennäköisemmin ja nopeammin se myös löytää takaisin luoksesi. Hyvän tyyypin, yhteistyökumppanin tai ystävän maine syntyy pitkän ajan kuluessa.

mekko: Marimekko
takki: Dixi Coat
huivi: Balmuir (*gifted)
laukkukoriste: Balmuir (*gifted)
kengät: Ecco
laukku: Mulberry 

Kiltteys ei ole kirosana, vaan hieno piirre ja hyve. Se on muiden huomioimista, mutta ei oman itsensä unohtamista.

Kuvat: Melina / Minishow

Lue myös:

Ystävyydestä ja avunannosta