”Villi yöelämä” tarkoitti joskus muinoin pöydillä tanssimista aamuneljään. Nykyään meiningistä vastaa kolmevuotias, joka ei vielä elämässään ole kovin montaa (jos yhtään, en edes muista) yötä nukkunut illasta aamuun heräämättä.
Kuopus on ollut aina haastava nukkuja; vauvana tunnin päiväunet olivat luksusta ja jossain vaiheessa pandaa muistuttava mama oli kulmakunnan kiireisin yöpalvelija kymmenellä yösyötöllä. Varsinaiset palvelut ovat päättyneet jo pitkän aikaa sitten, mutta uni on yhä katkonaista.
Hän on 3,5 -vuotias fiksu poika. Hänen kanssaan olemme keskustelleet nukkumisesta ja ymmärrän toki, että tuntuu tylsältä nukkua koko yö yksin omassa huoneessaan. Välillä myös vilkas mielikuvitus tuottaa jännittäviä unia. Joskus vain unisyklistä toiseen siirtyminen ei onnistu. Yhtä kaikki, meininkiä on.
Jotta sekä lapsi että vanhemmat saisivat yhtenäiset yöunet, on yritetty monenlaista. Lapsen patjan pitäisi olla huippulaatua ja petivaatteetkin mukavia ja pehmoisia. Huone pidennetään verhoilla, mutta valaistaan yövalolla, jotta ei tunnu liian jännittävältä. Nukuttaja on hivuttautunut sängyn vierestä jo oven ulkopuolelle, jotta lapsi oppisi nukahtamaan yksin. On tarjottu porkkanaksi vierailua seikkailupuistoon (lempihommia!) jo yhden kokonaisen nukutun yön jälkeen.
Meillä perusyössä ensimmäinen herätys tulee klo 23-01 aikaan, silloin tuurillaan ei ole itse vielä nukahtanut ja peitteleminen uudelleen uneen on helpompaa. Seuraava herätys on tästä noin parin tunnin kuluttua, jolloin poika usein vaeltaa meidän huoneeseemme. Nyt meillä on ollut viikon verran patja lattialla vieressäni, sillä lapsi välissä nukun usein huonosti. Patjalta hän kuitenkin hiipii viereen noin 05-06 aikaan, jonka jälkeen usein en enää saa unta.
Joka yö keskimäärin kolme herätystä yli kolmen ja puolen vuoden ajan. Ei ihme, että välillä vähän väsyttää. Mieheni kyllä kiitettävästi hoitaa heräilyjä, mutta kyllähän tilanne koko perhettä rasittaa. Myös pojan puolesta harmittaa; olisihan se mukavampaa, että hänkin saisi yhtenäiset unet.
Jos olen ihan rehellinen, uskon että ainoa asia mikä tässä auttaa on aika. Mutta ikuisena optimistina otan toki vastaan vinkkejä siihen, kuinka saisimme kaikille hyvät yöunet. Onko teillä jotain hyviä kokemuksia siihen, mikä voisi auttaa?
Seuraa blogia: Bloglovin / Facebook / Instagram / Twitter / Pinterest
50 Kommentit
Tuhti iltapala rauhoittaa. Kunnon annos puuroa. Ehkä jopa vähän liian iso annos
Nukkumaan ei mennä liian aikaisin. Vasta kun lapsi on oikeasti väsynyt.
Huone sopivan viileä ja lämmin yökkäri päälle.
Lahjonta, kiristys jne jotta lapsi jäisi herättyään omaan sänkyyn ja nukahtaisi itsekseen uudelleen.
Ja pidennetään ajallisesti kynnystä mennä lapsen luo kerta kerralta.
Lapsi viedään aina takaisin omaan sänkyyn, eikä saa jäädä nukkumaan vanhempien väliin. Sitkeästi vaan kerta kerran jälkeen.
Ja palkinto ihan heti kun yöt alkaa sujumaan. Esim. ”unipilvi” johon laitetaan kivoja tarroja.
En millään lailla kuvittele, että tuohon ongelmaan on mitään poppaskonstia, mutta tietty kaikkea kannattaa kokeilla. Ja helppoa se ei ole.
Onnea yritykselle 🙂
Hei! Ei taida poppakonstia olla, kärsivällisesti vain opastettava hyvien unien maailmaan ❤️
Tampereella järjestetään unikouluja, mm. Taysissa oli ainakin joskus. Sisällöstä kyllä en tiedä mitään. Josko joku siellä ollut voisi kertoa.
Hei! Myös Ensikodilla on unikouluja ja myös unikonsultaatiota, katsotaan jos sellaisen puoleen tarvitsee jossain vaiheessa kääntyä. Nyt takana on pari hyvää yötä, vain yksi herätys 😄❤️
Meillä on samanikäinen poika, joka nukkuu vieläkin meidän huoneessa omassa sängyssään. Yöt sujuu hyvin kun olemme siinä lähellä, joskus satunnaisesti hän kömpii yöllä väliimme. Poika siirtyy omaan huoneeseensa sitten joskus kun hän itse sitä pyytää. Toivottavasti tekin saisitte pian nukkua hyvin koko perhe!
Hei, patja lattialla on auttanut tässä. Varmasti heräily liittyy siihen, että halua tarkistaa ovatko vanhemmat lähellä. Tänään tosin hipsi patjalle vasta viiden jälkeen, mahtavaa edistystä ❤️
Meillä vajaa 5v nukkuu yhä samassa huoneessa, lähes sivuvaunutyylisesti vieressä omassa sängyssään. Hän nukkuu kyllä jo täysiäkin öitä, mutta silloin kun ei, on niin paljon helpompaa joko sanallisesti auttaa toinen uneen tai vaikka kurottamalla kättä selän päälle tai nostaa valunutta peittoa paremmin. Nyt on jo alkanut puhua haluavansa omaan huoneeseen, että ehkä pian sinne siirtyykin. Mutta en ole pitänyt sillä kiirettä kun kaikki nukumme paremmin näin. Isommat lapset siirtyneet meillä 2-5 vuotiaina omaan huoneeseen, ja hän joka siirtyi 2v on juoksuttanut eniten: oli liian aikaista varmaan. Tsemppiä öihin!
Kiitos ja samaa sinne! Parasta vain mennä lapsilähtöisesti; toiset nukkuu jo vauvana läpi yön ja toiset vasta koululaisena ❤️😅
Voi, sympatiseeraan todella vahvasti! Yöuni on niin tärkeää ja katkonaiset yöt todella raastavat! Meidän lapsi alkoi nukkua kunnolla about kaksivuotiaana. Vasta kun silloin aloin itsekin saada kunnon katkeamattomia yöunia tajusin miten väsynyt olinkaan ollut siihen asti. Yksivuotiaaksi asti mentiin parin tunnin pätkissä, pahimmillaan herätykset tunnin välein ja tahti tuntui vaan kiihtyvän siinä ennen yhtä vuotta. Sitten ihan itsestään lapsi alkoi nukkua yhden pitkän pätkän aamuyöhön asti ja siitä sitten maidon voimalla jatkoi vielä hetken unia. Kun lopetin imetyksen reilun vuoden ikäisenä, nuo aamut vaikeutui ja usein meillä herättiinkin ennen viittä (siis apua!). Muistan, että puolitoistavuotiasta vietiin päiväkotiin joskus jo heti seitsemän jälkeen eli varsin aikaisin on herätty silloinkin. 1-2 -vuotiaana yöllisiä herätyksiä oli muutamia, mutta lapsi nukkui samassa huoneessa, mikä helpotti niiden hoitamista. Noin kaksivuotiaana yölliset herätykset jotenkin vain jäivät pois. Lapsi ei enää tarvinut apua unisyklien välissä. Saatoin kyllä havahtua lapsen peiton kahisteluun ja tuhinaan, mutta lapsi selvisi unisyklien vaihdoksesta itsekseen ja minä käänsin vain kylkeä 🙂 Tähän saattoi vaikuttaa se, että lapsi nukkui samassa huoneessa. Kaksivuotiaaksi asti lapsi myös nukutettiin niin, että toinen vanhemmista oli paikalla huoneessa. Siihen meni yleensä vähintään puoli tuntia, usein tuntikin. Sitten kerran mieheni tomerana päätti, että nyt riittää ja jätti lapsen nukahtamaan yksin. Muutamana iltana tuli itkua protestiksi, mutta sen jälkeen lapsi jäi ihan mukisematta yksin nukahtamaan ja edelleen sama juttu. Vasta pari viikkoa sitten (3,5 v) siirsimme hänet nukkumaan omaan huoneeseen ja se on sujunut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta todella hyvin. Minä taisin jopa jännittää asiaa enemmän! Mitään varsinaisia neuvoja ei ole oikeastaan antaa. Luulen, että meillä aika on auttanut ja ehkä samassa huoneessa nukkuminen helpotti asiaa. Unijuna-niminen konsultti voisi osata auttaa!
Täältä omakohtainen suositus Unijunan Liisan palveluille! Me saatiin aikanaan huomattavaa apua 1,5-vuotiaan öiden rauhoittamiseen. Paljon helpompi itse toimia systemaattisesti tietyllä tavalla, kun suunnitelma on tehty ammattilaisen kanssa ja perheen omiin arvoihin/toiveisiin perustuen.
Kiitos kokemustesi jakamisesta! Kuulostaa tutulta tuo yöralli; meillä herättiin syömään sen 10 kertaa yössä ennen kuin 8-9 kuisena lopetin yösyötöt. Ja onhan sitä rallia riittänyt senkin jälkeen 😂 No, nyt lienee jo voiton puolella onneksi!
Tsemppiä teille! Itselläni jo murkkuikäiset tyttäret mutta kuopuksen kanssa aikoinaan valvottiin monta vuotta vaikka mitään varsinaista syytä ei heräilyyn löytynyt. Päivän tapahtumia kai kävi unissaan läpi 😊 Tämä kuulostaa kovin klassiselta lauseelta mutta kyllä hän vielä tulee nukkumaan niin että joudut herättelemään 😄 Niin vaan meilläkin ajan kanssa kasvoi valloittava ja sydämellinen nuori neiti, joka nukkuu hyvin ja mielellään . Niin tulee käymään teilläkin!
Kiitos ihanista ja kannustavista sanoista ❤️
Sympatiani. Meillä on herätty myös paljon ja herätään vieläkin kerran yössä, kun tyttö on 6v. Mutta kehitys kolmevuotiaasta kuusivuotiaaksi on ollut huimaa. Uskotaan, että teilläkin käy samoin. Olen sitä mieltä, että meillä kyse on temperamenttipiirteistä ja jonkin sorttisesta erityisherkkyydestä. Ihmisten hyvää tarkoittavat ”kaikki lapset nukkuvat, kun unikoulu pidetään oikein”- neuvot lähinnä ärsyttävät. Unikoulu auttaa, jos hyvä nukkuminen meinaa häiriintyä huonoksi. Jos uni on ollut aina huonoa, ei ole niin helppoa löytää konsteja.
Kiitos, samoilla linjoilla olen! Ja nyt kun takana on pari hyvää yötä, niin omakin olo on optimistinen ja luottavainen, että vielä tässä saadaan kokonaisiakin öitä nukkua ❤️
Mitäpä jos toinen vanhemmista nukkuisi patjalla pojan huoneen lattialla? Tällöin ainakaan molempien vanhempien yöuni ei häiriintyisi ja poika tottuisi nukkumaan omassa huoneessa. Parisuhteen kannalta tämä ei tietysti ole ideaalein ratkaisu, mutta ainakin meillä se toimi ja lapsi tottui nukkumaan omassa huoneessaan ensin vanhemman kanssa ja pikku hiljaa yksin. Tsemppiä!!
Minäkin tekisin näin. Lapsella on selvästi sisäinen kello joka herättää, näinhän käy aikuisellekin jos tottuu heräämään joka yö samaan aikaan. Tarpeeksi pitkä jakso vanhemman kanssa omassa huoneessa saattaisi yhtenäistää unta ja vähentää/lopettaa heräilyt ja unisyklistä toiseen siirtyminen helpottaisi.
Kiitos, tätä on säännöllisesti yritetty. Ehkä pian kannattaisi kokeilla taas, joko onnistuisi ❤️
Meillä on kaikkien kolmen kanssa valvottu/herätty öisin. Esikoisen sain aikoinaan pysymään omassa sängyssään heräämättä palkkiojärjestelmällä. 10 yötä omassa pedissä ja lempparitekemistä palkinnoksi. Se tepsi! Keskimmäinen herää edelleen 8-vuotiaana! Hänellä ei ole pääsyä enää vuoteesemme, vaan käyn peittelemässä omaan petiin tai jään nukkumaan hänen sänkyynsä. Palkintosysteemi ei toimi hänelle. Onneksi nukkuu myös kokonaisia öitä. Nuorin oli ihan mahdoton tissitakeri ja 1v2kk jaksoin myös tissitellä sata kertaa yössä, kunnes mittari tuli täyteen. Lopetin koko imetyksen kerralla ja onnekseni neiti alkoi nukkua. Nyt kun on päivähoito ja työkuviot ovat alkaneet, yöunet ja nukahtamiset ovat olleet vaikeampia. Nuorin on siis lähes poikanne ikäinen. Eli kyllä on vaan täälläkin kovin vilkasta. Luulenpa vain, että aika auttaa, mutta toki lapset on yksilöitä ja mikä toiselle tehoaa, ei välttämättä auta toista. Tsemppiä teille!!
Moi ja tsemppiä sinnekin! Ei meilläkään auta palkkiot, mutta ehkä aika auttaa. ❤️
Olisko unijuna niminen juttu? Pari kaveria on saaneet apua sieltä hiljain. On aika helppo toteuttaa kun saa hyvät ohjeet. Meillä nyt 2.5v joka on muutaman viikon nukkunut yöt. (Varmaan ena yönä herää kun nyt kehuin 😉 ). Siispä tuoreessa muistissa tuo heräily. Tsemppiä <3
Kiitos Nina! Ei ole tuttu, täytyy tutustua ❤️
Hei!
Tämä on uskomatonta, mutta kihomadot voivat aiheuttaa levotonta unta ja heräilyä.
Tyttärentytär 6v oireili (levottomuutta ja heräilyä) öisin todella, todella pitkään, kunnes löytyi kihomatoarmeija. Perheen muilla jäsenillä ei ollut mitään oireita. Sitten kihomatolääkitys kehiin.
Normaali apteekkilääke ei ollut tarpeeksi pureva, joten tyttö joutui vielä lääkärin määräämän tehokuurin syömään. Siitä lähtien hän on nukkunut yöt levollisesti ja heräilemättä.
Kihomadot tosiaan näkee peräaukon suulta ihan selvästi ilta-aikaan katsoessa.
Tämä nyt ei välttämättä ole poikasi heräilyjen syy, mutta tuon tämän nyt julki lapsiperheiden vanhemmille. Jospa
jollekin olisi avuksi.
terv.Tiina-mummo
Hei! Toki terveysasiat pitää olla kunnossa, hienoa että teille löytyi syy heräilyyn! Onneksi 3,5 v osaa jo hyvin kertoa, jos on huono tai epämukava olo.
Hän on niin pieni vielä eikä ehkä ole vielä valmis nukkumaan yksin. Olisiko mahdollista ottaa pieni takapakki ja laittaa hänelle sänky/patja teidän huoneeseen?
Heippa! Patja on huoneen lattialla ja se on kyllä ollut hyvä ratkaisu (vaikka onkin ahdasta ja se on keskellä kulkuväylä). Poika saa hipsiä yöllä patjalle viereen ❤️
Meillä kuopus heräili yli kolme vuotiaaksi tosi usein. Yövaipan poisjättö auttoi vähän aikanaan ja vyöhyketerapia oli pelastus. Kannattaa kokeilla!
Kiitos Jonna! Joku muukin suositteli vyöhyketeraspiaa, sitä tekisi mieli kokeilla!
Meillä on nukuttu vähän miten sattuu yli 8 vuotta. Kun ensimmäinen lapsi alkoi nukkumaan yöt, syntyi toinen. Kun hän alkoi nukkumaan, tuli esikoisen kasvukivut. Sitten tuli toisenkin kasvukivut ja sen jälkeen esikoisen unisykli ongelmat. Tietyssä vaiheessa yötä hän alkaa puhumaan/huutamaan ja kävelee ympäri taloa kunnes ohjataan omaan sänkyyn. Aikaisemmat heräillyt meni opettelulla ja pamol-f ohi, mutta tämä unisykli homma on vaikein. Siihen ei oikein itse voi tehdä mitään muuta kuin odottaa…
Voimia sinnekin! Kyllä, unisykleihin ja temperamentiin liittyvät asiat lienevät niitä haastavampia ❤️
Lukematta muita kommentteja ja toivoen, etten toista samaa mitä kaikki muutkin, kerron mikä meillä rauhoitti yöt. Lapsi siirtyi nukkumaan vanhempien sänkyyn. Sillä saatiin lapsi nukkumaan illasta aamuun ilman heräilyjä. Yleensä toinen meistä aikuisista nukkuu muualla, joten täydellinen järjestely tämä ei todellakaan ole ja parisuhteen läheisyys tai sen puute venyy aivan uusiin sfääreihin. Totesimme kuitenkin, ettei lapsi ole valmis nukkumaan yksin ja kaipasi aikuisen turvaa lähelleen. Painajaisetkin loppui kuin seinään. Hoen välillä itselleni: tänä on vain hetkellinen vaihe, pääsen vielä samaan sänkyyn mieheni kanssa 🙂
Ihanaa, että olette saaneet yöt kuntoon ❤️ Ja joskus tarvitaan myös joustoja ja erikoisjärjestelyitä, niin meilläkin jos on pahoja unia tai vaikka lapsi kipeä. En kuitenkaan ole valmis siirtymään kokonaan sohvalle, eikä miehenikään. Patja lattialla onneksi on tuonut vähän apua ❤️
Meillä esikoinen on nukkunut omassa huoneessaan koko yön 1,5-vuotiaasta, ja nyt 7-vuotiaan kuopuksen kanssa kipuilemme edelleen. Helpoimmalla ollaan päästy, kun hänellä on ollut sänky meidän makuuhuoneessa. Sinnikkäästi yritimme häntä isoveljen kanssa samaan huoneeseen, mutta ei vain millään toiminut… Meillä ongelmana on ensisijaisesti nukahtaminen, joka helposti venyy yhteentoistakin, mikä ei enää toimi koululaisen kanssa. Kun saa olla samassa huoneessa, nukahtaa hyvin jo yhdeksältä. Nyt hän on siirtynyt omaan huoneeseen, ja homma toimii niin kauan kun aikuinen on hereillä puuhailemassa ja valot päällä. Mutta auta armias kun itse haluaisit nukkumaan vaikka… kymmeneltä. Silloin on viisainta ottaa pojan patja lattialle viereen, silloin kaikki saavat nukahtaa rauhassa. Itse olen huomannut että lapset voi olla tosi erilaisia, päivisin iso voi illalla muuttua ihan pieneksi, ja jokaisen kanssa pitää löytää se oma tie. Kohta 10v ollaan nukuttu yhdessä jollain kombolla lasten kanssa, mutta luulenpa että ihan lähivuosina saadaan makkari taas ihan omaan käyttöön… Toivoa on! 🙂
Hei! Hieno esimerkki siitä, kuinka lapset ovat erilaisia yksilöitään ❤️
Nämä unijutut on aina, niinkuin moni muukin asia, monijakoisia.. Jollain toimii joku, jollain ei ja lapset on erilaisia yksilöitä ja valmiita eri juttuihin eri aikaa. Meillä on pidetty tiukka periksiantamaton unikoulu molempien kohdalla paremman unen ja jaksamisen toivossa ja toiminut on! Olen ajatellut, että se on lapsen paras myös, että hän saa nukkua hyvin. Vaikka onhan se huudatus ilkeää, mutta johdonmukaisella toiminnalla sekin menee hyvin pian ohi. Muutama yö on meillä mennyt pienen vastustelun merkeissä ja sen jälkeen on nukuttu yöt hyvin ellei ole jotain erityistä tarvetta. Pahat unet kipeys ym. menee siihen kategoriaan, että voidaan tehdä poikkeus.
Hei! Lapset ovat yksilöitä ja vanhemmat onneksi tuntevat omansa parhaiten. Minusta ei ole huudattamaan, uskon lempeämpiin keinoihin. Toisaalta myös naapurihuoneessa nukkuva isosisko ansaitsee hyvät yöunet, joita ei saa jos toinen huutaa vieressä. Meillä vaatii aikaa ja johdonmukaisuutta, toisaalta kun on riittävän väsynyt, ajattelen että ei tyylillä väliä, kunhan kaikki vaan nukkuvat 😄❤️
Kuulostaa niin tutulta. Meidän nyt 5-vuotias poika heilui reilu vuosi sitten yöt ja yöllisen pajatson jälkeen perheenjäsenet löytyivät aamulla huonojen unien jälkeen kuka mistäkin sängystä. Sitten pieni ihminen kertoi pelkäävänsä kovasti ilmastointikanavista tulevia mörköjä. Ja ne ovat aika todellisia tuossa iässä. Siirsimme pojan sängyn meidän huoneeseen ja kas, yöt on nukuttu siitä asti erinomaisesti ja nukahtaminenkin käy nopeasti. Vahva suositus.
Voi möröt! ❤️ Niinpä, lapsen mielikuvitus on vilkas! En halua vain käskeä pärjäämään yksin; jos pelottaa niin ihminen tarvitsee turvaa. Ennemminkin koen, että meidän pitää vain kärsivällisesti auttaa poikaa ymmärtämään, että koti ja oma huone ovat ihania ja turvallisia paikkoja nukkua ja että vanhemmat ovat ihan lähellä ❤️
Voi, tsemppiä teille! Tiedän tunteen.. Meillä auttoi ajan lisäksi ehkä se, että alettiin aina viemään takaisin omaan sänkyyn yöllistä vaeltajaa. Tuli mitta täyteen samassa sängyssä nukkumista, jossa kukaan ei nukkunut hyvin. Kyllähän siinä kesti, mutta kun lapsi tajusi, ettei pääse aikuisten sänkyyn automaattisesti, lopulta alkoi nukkua öitä. Mistään suuresta hädästä ei ollut kyse, enemmän varmaan tottumuksesta / uniassosiaatiosta. Ja lopetettiin myös iltaisin nukuttaminen, eli hyvät yöt ja lapsi saa sitten nukahtaa itse eli on pakko oppia se taito. Tulihan siitä protestia alkuun, kun palvelut vähenivät, mutta nukuttaminenkin oli kestänyt monesti ihan liian kauan ja vienyt aikuisilta ison osan ilta-aikaa. Ja kyse ei ollut enää vauvoista, yhtä aikaa opetettiin leikki-ikäistä js taaperoa. Oli niin monta vuotta jo huonoja unia takana, mutta nyt enää tosi harvoin tulee herätyksiä, kun isompi on jo koulussakin. Ihmeellinen tunne nukkua ne ekat täydet yöunet!
Hei, ihana kuulla että nykyään teillä nukutaan ❤️ Tuo iltanukuttaminen on meillä opettelussa, edelleen ollaan huoneen ovella, jolloin lapsi kokee että ei ole ihan yksin. Uskon, että tämä on pitkä ja monisyinen prosessi, mutta kohti hyviä unia täälläkin mennään.
Meillä refluksi aiheutti tytön yöheräilyt. Lopulta 4-vuotiaana lääkäri suostui kokeeksi kirjoittamaan lääkereseptin. Siitä lähtien lapsi on nukkunut lähes heräilemättä. Refluksilapset-sivustolla on hyvät oirelistat, ite en ois lapsen oireiden perusteella ensimmäiseksi epäilly refluksia :/
Moi! Hienoa, että saitte yöt kuntoon! Meillä ei liene kyse mistään terveyteen liittyvästä, mutta ainahan on hyvä tarkistaa että kaikki on kunnossa ❤️
Meillä 6-vuotias nukkuu edelleen”sivuvaunussa”, eli parisängyn vieressä normaali 80 senttiä leveä vuode. Oma huone on ja se on kiva ja hänen makuunsa laitettu, mutta hän ei halua nukkua siellä. Iltaisin menee omaan huoneeseen nukkumaan, mutta ihan aina on aamulla vanhempien huoneessa. Nykyään tulee sinne itse, ettei enää herätä. Oma huone ollut nyt pari vuotta, itse suunnittelee, että ehkä koulupojat ei enää nuku vieressä 🙂 Minä koen, että tarpeeksi leveä nukkumistila kun on, niin saa olla lähellä ja samassa huoneessa. Itsekin aikuisena kaipaan toista ihmistä illalla ja yöllä lähelle, joten miksei lapsikin saisi.
Meillä kolme lasta ja jokainen ollut erilainen nukkuja. Esikoinen kaipasi läheisyyttä ja nukkui perhepedissä pitkään, keskimmäinen oli jo 1-vuotiaana tyytyväinen omassa huoneessa. Kuopus sitten kaikista eniten läheisyyttä vailla.
Heippa! Tuo sivuvaunu on hyvä, patja vieressäni lattialla ajaa vähän samaa asiaa. Patja on jo vähän tilannetta rauhoittanut ❤️
Hei Kerttu! Seuraava linkki tulee vähän ”myöhään”, kun poikasi ei ole enää mikään vauva:
http://centralasianliving.blogspot.com/2010/06/ja-aiti-lasta-tuudittaa-ja-tuudittaa-ja.html?m=1
Toivottavasti aukeaa… Itse luin tuon linkissä mainitun kirjan ennen esikoisen syntymää, kun aihe kiinnosti. Joku aiemmissa kommenteissa viittasikin tuohon uniassosiaatioon ja allekirjoitan sen täysin, ts. lapsen nukahtamista uudelleen helpottaa se, että herätessään tilanne on sana kuin nukahtaessa. Vauvan kohdalla tarkoittaa sitä, että ei nukuteta liikkuviin vaunuihin, koska kevyen unen vaiheessa havahtuu siihen, etteivät vaunut enää liikukaan. Syliin nukahtaessa sama ilmiö, herätessään huomaa, ettei enää ole sylissä ja ei osaa nukahtaa uudelleen. Kun vauva tai taapero nukutetaan illalla sänkyyn sylin kautta tai vanhemman läsnäolon turvin, toistuu sama juttu, lapsi ei osaa rauhoittua ja nukahtaa itsekseen. Meillä ole ole koskaan tämän kanssa huudatettu lasta, vaan määrätietoisesti menty nukkumaan illalla sopivan väsyneenä, aina samaan aikaan, sanat rutiinit toistaen (iltapesut + pyjama päälle, puuro/iltapala, iltasatu unikaverit kainalossa, iltarukous ja hyvää yötä). Vauva-aikana ei tietysti satuja luettu eikä puuroja syöty ja illalla ja yöllä vauva imetettiin. Nukkumaan meneminen vaati tietysti toisen vanhemman ajan siinä hetkessä, ei TV:tä eikä älylaitteita, vaan keskittymisen lapseen. Ovi raolleen sen verran, että lapsi kuulee aikuisten läsnäolon, tarvittaessa käydään rauhoittelemassa ja toteamassa, että nyt nukutaan.
Ja yöllä… yöllä sama juttu, palataan omaan sänkyyn, rauhoitellaan ja jäädään omaan sänkyyn. Koska vaihtoehtoa ei ole. Vaatii vanhemmaltakin paljon palauttaa lapsi sänkyyn ja rauhoittaa lapsi sinne, olisi helpompaa luovuttaa ja ottaa lapsi väliin nukkumaan, mutta kuten vauvakuiskaaja toteaa, älä tee lapsen kanssa mitään, mitä et halua tehdä seuraavaa kymmentä vuotta, vai miten se meni.
Tiedän, että edellä mainitut jutut kuulostavat jonkun mielestä kylmiltä ja lapselle ankeilta, mutta meillä on näillä metodeilla kasvatettu kaksi hyvin nukkuvaa, reipasta lasta, nyt jo molemmat yli 11- ja 13-vuotiaat. Tai sitten meitä on potkaissut onni ja ollaan saatu kaksi hyvää nukkujaa.
Onko Kertun blogin lukijoissa muita vauvakuiskaaja-faneja?
Hei ja kiitos vinkistä! ❤️ Meillä on poikaa palautettu sänkyyn ja mieheni usein nukahti lattialle odottaessaan että poika nukahtaa. Kauan tätä jaksettiin, mutta ei enää, omat unet jäävät niin järkyttävän huonoksi.
Me ollaan luettu samanikäiselle 3, 5-v tytölle iltaisin Norsu joka tahtoo nukahtaa – kirjaa, joka opettaa lasta rentoutumaan ja nukahtamaan. Tuntuu että nyt kun systemaattisesti ollaan tätä luettu, yöt ovat sikeämpiä ja katkottomampia.
Kuulostaa kivalta! Meilläkin luetaan joka ilta satu, täytyy tutustua myös tuohon norsu-kirjaan ❤️
Nukkuuko lapsi vielä päiväunia? Meillä 2,5-vuotiaan yöheräilyt loppui, kun päiväunet jätettiin pois. Ennen tätä nukahtaminen illalla alkoi venyä 1-1,5 tunnilla ja heräili siihen päälle vielä yöllä. Toisaalta sitten taas lapsi kuitenkin nukahti päiväunille helposti, koska yöunet oli huonot yöheräilyjen ja iltanukahtamisen venymisen vuoksi. Nyt nukkuu yössä 10-11 tuntia heräämättä. Toisinaan nukkuu vielä päikkärit eli ei aivan pärjää ilmankaan niitä.
Hei! Päiväkodissa nukkuu, mutta nyt on ollut ajatuksissa esittää sinne toive, että unet eivät olisi kovin pitkät. Viikonloppuna kotona ei enää nukuteta, mutta lähes aina herra simahtaa pieneksi hetkeksi sohvalle tai autoon, eli ihan vielä ei jaksa koko päivää jalkeilla ❤️ Kiva kuulla, että te saitte avun nukkumiseen kun päikkärit jäi pois.