Kaupallinen yhteistyö: Bo LKV
Uusi vai vanha talo – kummassa sinä haluaisit mielummin asua?
Tästä kuvassa näkyvästä 1950-luvun talosta pakkasin tavarani ja muutin ensimmäistä kertaa omilleni rapiat 20 vuotta sitten. Nykyään paikka tunnetaan nimellä mummola. Täältä pyöräilin ihan joka paikkaan. Sijainti on suorastaan täydellinen, pari kilometriä Jyväskylän ydinkeskustasta, mutta omassa rauhassa rehevine puutarhapihoineen.
Edelleen tuolla nuoruudenmaisemissani ollessa haaveilen, että ehkä joskus… Rakastan tunnelmaa, joka Mattilanpellolla vallitsee. Vanhat talot, jyhkeäksi kasvaneet puut ja muu kasvillisuus, 1940- ja 50-luvujen arkkitehtuuri sekä ihana rauhallisuus hurmaavat joka kerta. Aina kun Etuoveen napsahtaa koti tältä alueelta, käyn ilmoituksen suurella mielenkiinnolla katsomassa.
No miksi en sitten asu siellä, vaan olemme tehneet erilaisia valintoja asumisen suhteen rakentamalla ensin uuden omakotitalon kauemmaksi keskustasta ja sitten palaamalla uudiskohteeseen, noin viiden kilometrin päähän ytimestä?
Kun Bo LKV:sta kysyttiin, tulisinko vieraaksi Bo Living-podcastiin keskustelemaan aiheesta uudiskohde vai vanhempi kiinteistö, lähdin innolla mukaan. Mutta en siksi, että olisin selkeästi jommalla kummalla puolella, vaan siksi, että kysymys on asumisen näkökulmasta erittäin mielenkiintoinen. Kun kuulin, että keskustelukumppanikseni jaksoon on tulossa suuresti arvostamani Avotakan päätoimittaja Kari-Otso Nevaluoma, ei suostuttelua tarvinnut tehdä.
Ja onhan meillä toki valintojemme puolesta suuria eroja: Kari-Otso asuu Helsingin keskustassa vuosikymmeniä vanhassa talossa ja hänen tunnelmallinen mökkinsä on 1930-luvulta. Meidän kotimme ja mökkimme ovat vuodelta 2019.
Vanhoissa taloissa on monta ihanaa puolta. Ne sijaitsevat usein isoilla tonteilla hyvillä sijanneilla. Narahtelevat lattiat ja vuosikymmenten kerrostumat kätkevät sisäänsä monia tarinoita ja kopioimatonta tunnelmaa. Mutta sitten se toinen puoli: usein niissä on jotain korjattavaa, remontoitavaa tai huollettavaa.
Jos on innokas nikkaroimaan tai riittävästä paksuutta lompakossa ammattilaisen palkkaamiseen, eivät remontit ja korjaukset ole välttämättä iso haaste. Tässä lapsuudenkodissani on riittänyt remontteja mm. yläkerran peruskorjauksesta salaojiin ja kattoon, moni paikka vielä odottaa vuoroaan.
Ehkäpä sekin on tärkeää, että vanhassa talossa ymmärtää sen sielua; kaikkea ei voi tai saa tehtyä heti. Sitä paitsi, kun remppaan yhden kohdan, alkaa viereinen huutamaan samaa käsittelyä.
Nuoruuden kodista omaan nykyiseen kotiin. Olemme viiden kilometrin päästä keskustasta uudella asuinalueella. Tänne on viimeiset vuodet rakennettu paljon, meidän uudiskohteemme ei ole suinkaan ainoa. Alue toteuttaa monimuotoisen kaupunkisuunnittelun mallia ja ympärillämme on niin kerrostaloja, rivitaloja sekä omakotitaloja.
Yhtä aikaa rakentaneilla perheillä on vahva yhteisöllisyys ja lapsia on valtavasti. Kukaan ei jää ilman kavereita, mutta päiväkoti- tai koulupaikka ykkösvaihtoehtoon saattaakin olla kortilla. Oveltamme on muutama sata metriä palveluihin, joten arki on helppoa myös ilman autoa.
Meidän kotimme on hyvin moderni ja oikeastaan aika vastakohta mummolalle. Siellä on iso rehevä piha omenapuineen, meillä , kompakti piha terasseineen ja rouheine betoniseinineen.
Heillä isot tilat kolmessa kerroksessa, meillä napakat ja kahdessa.
Meillä ei ole moneen vuoteen huolta remontista tai isommista huoltotoimista ja asumiskustannukset maalämpöpumpun ansiosta hyvin kohtuulliset.
Toisaalta läheltä kulkee suht vilkas tie ja upean metsämaiseman lisäksi tulemme seuraavan pari vuotta katselemaan tulevien naapureiden omakotitaloprojektien edistymistä. Raksamiehet tosiaan aloittavat klo 07, vaikka itse olisit kuinka aamu-unilla tai lomalla. Mummolan pihan rauhaa koettevat vain citypuput.
Minä uskon siihen, että ihmisellä voi olla monta unelmakotia. Itsekin voisin olla todella onnellinen vanhassa (okei, rempatussa) talossa. Myös erilaiset elämäntilanteet suosivat erilaisia asumismuotoja. Olisipa aika ihanaa asua vaikkapa Mattilanpellolla, josta lapset pääsisivät aika moneen harrastukseen itse. Toisaalta, naapureissa ei ole kovin paljoa enää pikkulapsiperheitä eli ehkä heitä sitten kuskattaisiin kavereille.
Uuden kodin parasta antia on huolettomuus. Toki myös se, että olet itse päässyt mahdollisesti vaikuttamaan siihen, millainen koti on, rakentamalla saat päättää jokaisen pistorasian paikankin.
Omakotitalon suunnittelu ja rakennuttaminen oli suuren unelman toteutus ja aivan ihana kokemus. Haaveilen siitä joskus edelleen, vaikka toisaalta nyt on todella hyvä juuri näin. Se on myös iso ponnistus, joka ei pääty viimeisen listan paikoilleen laittamiseen. Pihatyöt ottavat myös budjettia ja vaativat paljon toimenpiteitä.
Nykyisessä uudiskohteessa oli monta asiaa jo lyötynä lukkoon. Pääsimme kuitenkin vaikuttamaan pintamateriaaleihin, joka oli itselleni tosi tärkeää. Samassa syssyssä teimme toki myös monta kompromissia, joista mainittakoon vaikka pieni eteinen ja varasto. Varsinkin nyt talvella urheiluvälineiden ja topppavaatteiden kanssa noidun silloin tällöin, että tilaa saisi olla enemmän. Mutta kuten sanottu, elämä ja asuminen on kompomisseja. Toisaalta on jo hyvin etuoikeutettua, että saa edes pohtia tällaista kysymystä.
Näitä ajatuksia ja paljon, paljon muuta lisää tänään julkaistussa Bo Living podcastin Koti uudesta vai vanhasta talosta-jaksossa. Jaksot ovat olleet tosi kiinnostavia ja odotan innolla myös omaa jaksoani, toki myös asiaankuuluvalla kauhulla. Puheliaalla ihmisellä kun saattaa joskus vähän lipsahtaa!
Kuuntele tästä:
Bo Living -podcastissa tutut vaikuttajat siis jakavat omia kokemuksiaan ihanasta asumisesta ja asuntokaupasta. Saat lisäksi konkreettisia vinkkejä niin asunnon ostamiseen, myymiseen, remontoimiseen kuin sisustamiseen. Juontajina Bo LKV:n asumisen asiantuntijat Ronny Roslöf ja Saija Palin.
Olisi ihana kuulla, mitä tykkäsit jaksosta. Sekä kerro myös kommenttiboksissa, onko valintasi uusi vai vanha koti ja miksi. On niin mielenkiintoista kuulla erilaisia tarinoita asumisratkaisujen takaa.
14 Kommentit
Todella kiinnostava aihe! Itse asumme kuin vanhempasi; 50-luvun talossa kaupungin keskustassa, isolla puutarhatontilla kolmessa kerroksessa, avarasti ja väljästi palvelujen äärellä. Tavallaan idylli, mutta kääntöpuolena koko naapurusto koostuu eläkeläisistä ja lasten kaverit asuvat kaikki muualla, remonttia on tehty viimeiset 10v eikä loppua näy ja kolmessa kerroksessa asuminenkin rassaa kun makuuhuoneet on yläkerrassa ja pyykkihuolto kellarissa. Välillä kun näitä pohdin pitää oikein muistuttaa itseäni että tätähän minä juuri halusin ja tästä haaveilin! Nyt vuosien varrella olen alkanut myöntää että unelmat muuttuvat, ja nykyisin haaveilenkin asuvani yksitasoisessa avarassa kodissa, ehkä jopa kerrostalossa tai joka tapauksessa ilman 1500m2 puutarhaa. 😄
Kiva kuulla, että aihe kiinnostaa sinuakin. Ja ihana kuulla myös teidän asumisen tarinanne. Ihmisellä voi olla monta unelmien kotia eri elämänvaihessa, mutta olet kyllä huikean onnekas, että saat / olet saanut tuollaisessa kodissa asua. Ehkä jonain päivänä jotain muuta 🙂
En ole vielä kuunnellut pod-jaksoa, mutta kerron, kumpi sopii minulle ja perheelleni.
Asumme pk-seudulla, ja tässä kaupunginosassa hinnat eivät ole kaupungin halvimmasta päästä. Onnistuimme hankkimaan tontin suht edullisesti ja rakennuttamaan oikeastaan unelmien kivitalon paljon halvemmalla kuin olisimme saaneet vastaavan kokoisen, mahdollisesti paljon vanhemman kodin samalta seudulta. Samalla toive omakotitalosta toteutui. Talossa on asuttu 10 vuotta ja vähitellen alkaa olla pienen pintaremontin paikka.
Tässä tilanteessa uusi koti oli taloudellisesti järkevämpi kuin vanhan osto ja remontointi. Muutoinkin tykkäämme uudesta enemmän.
Moikka Sara! Varmasti fiksu päätös ja siellä vielä talot pitävät hintansa / nostavat arvoaan todella hyvin. Kymmenen vuoden kohdalla sitä saa alkaa vähän fiksailemaan paikkoja, mutta elämä ja sen jäljet toki kuuluvat myös vähän vanhempaan kotiin.
Huoleton uusi tai uudehko pinnoiltaan siisti omakotitalo .
Moikka Milde! Onhan se huoleton valinta, samaa itsekin suosin, koska työkalut eivät pysy kädessä 😀
Minun ensikotini oli 44,5 neliöön levittäytyvä yksiö 10 minuutin kävelymatkan päässä Tampereen keskustasta ja ilman avioitumista asuisin siinä vuonna 1944 rakennetussa kivitalossa edelleen. Rakastin sitä! Nykyinen kotimme on edelleen kerrostalossa; tällä kertaa Hämeenlinnassa, mutta edelleen 10 minuutin kävelymatkan päässä asemalta. 1966 rakennettuna melkein liian uusi minulle, mutta hyvin viihdyn näissä 80 neliössäkin. Suosin siis riittävän vanhaa ja pidän pakolliset pihatyöt minimissä.
Moikka Marita H! Ihana tarina elämäsi kodeista, kiitos kun jaoit sen.
Uudiskohde olisi minun valintani. Vaihtoehtoisesti myös vanha, joka olisi täysin kunnostettu!
Kun on tähän mennessä asunut 14 eri asunnossa itsenäistymisen jälkeen, siihen mahtuu vaikka mitä. Miten olisi, yksiö, kaksio, 30-luvun omakotitalo, uusi rivari, uusi paritalo, taas kerrostalo kolmio, hirsiomakotitalo ja muutama muu asumus. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Moi Mermar! Hauskaa, miten erilaisista kodeista olet saanut kokemusta. Itsekin muutin nuorena keskustan yksiöön ja halusin olla keskellä kaikkea, sillä asuin ensi kerran yksin. Silloin oli neliöitä tärkeämpää sijainti.
Hei Pia! Vähän samat mietteet. Toki täällä Jyväskylässä ei edes ole mitään vanhoja jugend-asuntoja, sellainen olisi varmasti vanhoista taloista aivan upea koti.
Ei vitsit, minkä nostalgian tekstisi toi mieleen! Asuin Mattilanpellolla ihan tuossa vieressä 2000-luvun alkupuolella opiskelijana, kun eräs rivin taloista oli remontoitu useammaksi asunnoksi. Sieltä vaahteranlehtien keskeltä on valtava läjä ihania muistoja.
Olen asunut elämässäni 16 kodissa 38 vuoden aikana ja muutto 17.:een tapahtuu reilun viikon päästä. Nykyisen kodin rakensimme aikalailla itse ja tässä on asuttu yhdeksän vuotta; enemmän kuin olen missään kodissa aikaisemmin asunut. Mukaan mahtuu yksiötä keskustassa, kimppakämppää, rintamamiestaloa, rivaria kaukana keskustasta ja isoa puutaloa keskustan kupeesta. Vuokralaisuutta, asumisoikeutta ja omistamista. Seuraavassa muutossa toteutuu yksi unelma: asuminen järven rannalla. Ajatuksissani olen ihminen, joka pulahtaa säännöllisesti kylmään veteen, katsotaan myöhemmin, olenko todella.
Huomenna jakso kuunteluun ehdottomasti!
Moikka Paula! JA terkkuja Mattilanpellolta <3 Sehän on aivan ihana paikka! Vaikka tosiaan tuo järven rantakin olis unelma. Uinti on niin ihanaa ympäri vuoden. Aika monta kotia sinunkin elämänvarrelle mahtuu ja onhan se toisaalta rikkaus, että voi kokea monenlaista asumista. Kiva kun jätit kommenttia!