Viime päivinä valo on hellinyt ja samalla muistuttanut, miksi rakastuimme tähän kotiin. Ikkunoista aukeava maisema on niin iso osa tunnelmaa, että sen menettäminen useaksi pimeäksi kuukaudeksi on todellakin tuntunut. Nyt taas ihmetellään, kun aurinko painuu metsän taas värjäten koko tienoon mennessään.

Samalla ihmettelen, mikä on tämä tunne, kun suupielet kaartuvat hymyyn ja energia alkaa virtaamaan suonissa. Se on kevät ja minä olen valmis tähän valoon, joka on yksi hyvinvointini perusta.

Minulla on pidennetty viikonloppu ja vaikka varsinaista talvilomaa ei tähän hätään pystynytkään pitämään, tekee useamman päivän vapaa hyvää. Alkuvuosi on ollut supersosiaalista aikaa. Järjestin miehelleni yllätysnelikymppiset muutama viikko sitten ja lisäksi on ollut monenlaista kekkeriä. Tämä viikonloppu kerätään voimia perheen parissa ja nautitaan ulkoilusta.

Minun teki mieli ostaa kukkia kotiin, mutta koska olemme vähän reissussakin, niin en raaskinut ostaa tuoretta kimppua. Kuivakukat sekä tuoreet kukat, jotka kuivuvat kauniisti (esim. eukalyptus ja harsokukka) ovat pitkäaikainen valinta. Jos kimppu alkaa kyllästyttää, niin sen voi jakaa osiin ja eri maljakoihin, saa taas ihan uutta ilmettä.

Haluaisin myös piirtää ison rastin seinään, sillä poikani huomasi kotona pienen sisustusmuutoksen. Uudet ruskeat tyynynpäälliset ovat olleet ostoslistalla jo pitkään. Jokin keväinen sävykin oli mielessä, mutta en osannutkaan päättää, joten neutraalilla linjalla mennään.

Lukuvuorossa on Maaretta Tukiaisen ja Krista Keltasen teos Luova tauko, sopii näin talviloman tunnelmaan. Se kuljettaa luovuuden ytimeen insproivien taiteilijoiden tarinoiden kautta.

”Et voi loputtomiin kasvattaa pellossasi samaa viljaa. Aika ajoin maaperä on virkistettävä istuttamalla jotain uutta -tai yksinkertaisesti pidettävä tauko.”

Osuvaa ja niin totta.

Mitään isompaa taukoa en koe tarvitsevani, mutta pyrin pitämään kiinni tavoitteesta, että jokaisessa päivässä on palauttava hetki. Liian helposti sitä juoksee ja suorittaa asioita, eikä muista pysähtyä.  Tuore Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimus kertoo, että suomalaisten arki on muuttunut 2000-luvun aikana ikävystyttävämmäksi, raskaammaksi ja kiireisemmäksi. Tutkimus ei yllätä, koska itsekin olin tilanteessa, jossa koin, että minulla ei ollut kunnolla otetta arkeen. Nautin elämästä, mutta asioita oli vain liikaa.  Kivakin kuluttaa, ilottomasta puurtamisesta puhumattakaan.

Siksi tarvitaan luovia taukoja ja palautumista ihan jokaisessa päivässä. Tutkimuskin tukee ajatustani siitä, että kiireen kokeminen liittyy vahvasti elämänvaiheeseen ja on yleisintä ruuhkavuosia elettäessä.

Kivakin kuluttaa, ilottomasta puurtamisesta puhumattakaan.

Siispä hyvillä mielin lisää taukoja, vaikka ihan pieniäkin. Lisäksi kannattaa jo aamulla päättää, kuinka tänään palaudut. Asian ei tarvitse olla suuri, mutta kun hetki on käsillä, sinulla on oikeus ottaa hetkestä haluamasi irti.

Pidetään huolta jaksamisesta! ♥