Olisipa kiireisiä arkiaamuja, hukassa olevia kurarukkasia. Tavallista kaurapuuroa ja kahvia, joka ehtii aamutohinoissa viilentyä. Olisipa palavereita kollegojen kanssa ja vanhempainiltoja työpäivän jälkeen. Olisipa oikein tavallista arkea.
En haikaile ulkomaille, en massatapahtumiin. Olen pikkuhiljaa oppinut elämään ajatuksen kanssa, että maski on osa uudenlaista arkea vaikkapa julkisessa liikenteessä. Tässä asiassa ajatukseni ovat olleet hitaasti lämpeneviä, myönnän.
Jos jotain hyvää koronassa, se on nostanyt rakkauteni aivan tuikitavalliseen arkeen uudelle tasolle. Miten haaveilenkaan peruspäivistä – ja rytmistä. Kotoisista jutuista ja pienistä omista hetkistä osana tätä kaikkea.
Lapset ovat pikkuisen kipeitä, juuri sen verran että kouluun ja päiväkotiin ei ole asiaa. Odottelemme testituloksia omissa oloissamme ja toivomme, että pääsemme pian kiinni siihen tuikitavalliseen, mahdollisimman tasaiseen onnelliseen arkeen. Sellaiseen, jota rytmittää koulu ja päiväkoti. Hyvän arjen peruspilarit ovat suuressa arvossa.
Voikaa hyvin ♥