Mökki sisustuslehden kuvauksissa – behind the scenes

by Kerttu
Mökki sisustuslehden kuvauksissa – behind the scenes

Vilkaisen lämpömittaria, joka näyttää kolmeakymmentä. Eletään helteisen heinäkuun loppupuolta, lomakuplaa jossa olen jo usemman viikon kellunut. Omat ja siskoni lapset juoksevat järveen, mökkiin, trampalle ja ovat koko ajan nälkäisiä tai janoisia.  He elävät ihanaa, huoletonta kesäelämää, juuri niin kuin pitääkin.

Katson kalenteria, jossa lukee seuraavan aamun kohdalla “Avotakan kuvaukset klo 9”.  Juu, ei muuta kun kamerat laulamaan, täällähän on kaikki ihan hallinnassa.

Mökki sisustuslehden kuvauksissa – behind the scenes

Olen jo kaksi päivää valmistellut kuvauksia, mutta kaikki paikat, jotka olen laittanut kuvauskuntoon räjäytetään uudelleen. Taas on ikkunassa likaiset pienet sormenjäljet ja sohvatyynyt sikin sokin.  En voi kieltää lapsia liikkumasta ja hengittämästä, mutta pohdin, miksi kuvittelin taas olevani yksisarvinen, joka vain puhaltaa taikapölyä ja saa kaiken hoidettua yksin sormia napsauttamalla. Miehen loma oli loppunut jo aikoja sitten.

Totean jossain vaiheessa, että siivoamisessa ei ole mitään järkeä niin kauan, kun lapset ovat hereillä. Laittelen sellaiset paikat kuntoon, jossa tiedän järjestyksen säilyvän. Olohuoneen hyllyn asetelma näyttääkin oikein kivalta kiillotetuilla messinkihyllyillä. Onpahan yksi nurkka hallinnassa.

Miksi kuvittelin taas olevani yksisarvinen, joka vain puhaltaa taikapölyä ja saa kaiken hoidettua yksin sormia napsauttamalla?

Kuvauspäivän aamuna herään aikaisin imuroimaan ja pyyhkimään. Nostelen terassille tavaroita, joiden en toivo näkyvän kuvissa. Tiesin jo kokemuksesta, että sisustuslehden kuvaukset tulevat aiheuttamaan stressiä. Siinä missä yleensä olen rento ja sopeutuva, nyt tullaan alueelle, jossa haluan pitää jokaisen langan käsissäni. Kun kuvaan mökkiä ja kotia, hallitsen tilannetta täysin: päätän mitä näkyy, mistä kuvakulmasta ja miten tunnelma rakentuu. Isoin ero on myös se, että jossain takaraivossani on mielenmalli, jossa KAIKEN pitää olla täydellistä joka paikassa ja yhtä aikaa.

Minä sen tiedän, ei elämä ole sisustuslehteä. Olen astunut itse virittämääni ansaan. Siihen illuusioon, jota myös omissa kanavissani hieman vahingossa rakennan. Että kaikki olisi jotenkin erityisen aseteltua, kaunista ja huoliteltua aina. Ei elämä sellaista ole. Mitä enemmän liikkuvia osia (kuten lapsia ja eläimiä), sen enemmän myös sattumia, joita ei voi hallita.

Ja se on elämää.

Siskoni lähettää kuvauspäivän aamuna viestin. Ei tarvinnut olla kummoinenkaan meedio, että edellisenä päivänä nähdessämme hän aisti silkinohutta kireyttä allekirjoittaneen otsasuonessa.

“Miten menee?” Lähetän hänelle vastaukseksi kuvan terassin tavararöykkiöstä.

Luonnollisesti olen torjunut kaikki avuntarjoamisyritykset aikaisemmin, koska jääräpäisyys ja minä itse-asenne. En halunnut omalla projektillani rasittaa muita. Lapset aistivat aamuisen tunnelman ja auttavat omat tavarat paikoilleen. Tiedän, että myös minun tulisi olla kuvissa,  mutta look kaiken helteessä riehumisen jälkeen on lainattu enemmän röllipeikolta kun sisustuslehden eteerisiltä  emänniltä.

Alkaa onneksi naurattaa. Päätän lopettaa hosumisen ja lähden aamu-uinnille. Vesi raikastaa ihanasti ja saa ajatukset kasaan. Siitä huolimatta ajo-ohjeita antaessa menee oikea ja vasen sekaisin ja ohjeistan valokuvaaja Ilona Pietikäisen pusikkoon.

Fiilis on kuin Satuhäät-sarjan loppukohtauksessa: “viimein kaikki on hyvin”. Mökki on kuosissa,  emäntä on kuosissa ja lapsetkin niin sievästi kuin sisustuslehden sivuilla konsanaan. Kuvauspäivä on aurinkoinen, helteinen ja lämminhenkinen ja jään innolla odottamaan lopputulosta. Sillä se on ollut koko projektin motivaattori: saada mökistä ihana muisto lempisisustuslehteni sivuilla.

Tämä tarina on tosi ja sen opetus on, että kaikkea ei voi hallita ja sisustuslehden sivuilla olevien kuvien vuoksi on saatettu vuodattaa helteisenä päivänä hikipisaroita.

Ps. Oikea opetus on, että vie lapset hoitoon, jos teillä on kuvaukset 😀

Saatat pitää myös

7 Kommentit

Jaana 26 elokuun, 2021 - 11:31 am

Kiitos rehellisestä tekstistä! Tuttu tuo mielenmalli, jonka kuvaat yhdellä lauseella tuossa tekstissä.. Yritän pyristellä siitä irti mutta se on vaikeaa. Lasten myötä väkisinkin joutunut=päässyt siitä osittain pois mutta vielä on ja varmaan aina tulee tuo kuvio olemaan osa itseä. Kukakohan osaisi selittää, mistä tuo johtuu, sitä kun ei läheskään kaikilla ole.. Ehkä miehillä ei kenelläkään 🙈 Olen tällainen, haluaisin aina selityksen kaikelle 😅 Stressitöntä Syksyä meille kaikille!

Reply
Tuija 26 elokuun, 2021 - 11:38 am

Hyvä kirjoitus, joka nauratti ja pystyin samaistumaan monilta osin ;D

Reply
lisbet e. 27 elokuun, 2021 - 5:56 am

Ihana postaus, pakina on kyllä sun tyylilaji! Samaistun, vaikkei mun kotia ole lehteen koskaan kuvattukaan. Joskus on sellaista tiedusteltu, mutta on tosiaan ihan eri asia kuvata itse kotiaan blogiin kuin antaa toiselle vapaat kädet kuvauksiin. Samoin on ihan eri asia kirjoittaa itse joskus (aika henkilökohtaisiakin asioita) blogiin kuin antaa jonkun toisen kertoa tarinasi henkilöhaastettelun muodossa. Ensi kesää ja Avotakkaa odotellessa, muistan sitten lämmöllä sun hikipisaroita, kun ihailen lehden seesteisiä kuvia.

Reply
Johanna 27 elokuun, 2021 - 8:00 am

Olipa kivasti kirjoitettu! Jutuissasi on positiivinen asenne elämään ja niihin on helppo samaistua. Siivouspäivän jälkeen nautin hetken siitä, että tavarat (joita meillä on ihan liikaa) ovat hetken paikoillaan. Kun sitten roolivaatteet, legot, pokemonkortit ja taikurin tavarat ovat taas iloisesti levällään eri kerroksissa, iskee turhautuminen. Mutta silloin muistutan itseäni asioiden tärkeysjärjestyksestä. Lasten kuuluu saada leikkiä! Mielenkiinnolla jään odottamaan ensi kesän sisustuslehden kuvia!

Reply
Mermar 27 elokuun, 2021 - 11:47 am

Mies valisti taannoin minua, kun tuskissani luudin koivun varpuja tunnin välein mökin terassilta ja pölytin tuolien pehmusteita sekä putsasin lokinpaskaa laiturilta ja kirosin koko mökin, että olen katsellut liikaa sisustuslehtiä. Niissä kun ei ole roskan roskaa eikä lehteä missään. Ei puhuta mitään valtavien pehmusteröykkiöiden roudaamisesta joka ilta suojaan. Yksikään hämähäkki ei kudo verkkojaan. Hiiriä ei ole missään, puhumatta käärmeistä ja punkeista. Puhumattakaan järkyttävän muuttokuorman purkaminen molempiin suuntiin mentäessä. Pelkkää aurinkoista auvoa.

Reply
Riikka 28 elokuun, 2021 - 4:26 am

Olipas hauskausti kirjoitettu :). Olen aikoinaan seurannut suurta määrää sisustusblogeja, mutta sun blogi on niistä mikä on jäänyt jäljelle ja luen edelleen joka postauksen.
Mukavaa viikonloppua!

Reply
Tyylimurun Tiina 28 elokuun, 2021 - 9:24 am

Kiitos aidosta artikkelista. Hyvin kirjoitettu! Hiki tuli puolestasi, hetkeksi, mutta onneksi tarinalla on onnellinen loppu 😉 Jännää saada oma mökki kuvatuksi, lehteä odotellessa, hyvää syksyä!

Reply

Jätä kommentti