Kun ruuhkavuosiin tulikin lisää aikaa

Viime aikoina olen kokenut rauhaa. Sellaista tunnetta, että maailma on ihan hyvällä mallillaan ja minäkin suunnilleen kuosissa. On ollut entistä enemmän hetkiä, jolloin ehdin, maltan ja haluan pysähtyä.

Mutta ei tämä ihan itsestään ole tapahtunut.

Tunteeseen siitä, että aikaa ja sitä kautta rauhaa on enemmän, vaikuttaa kaksi asiaa:

1. Olen tietoisesti järjestänyt elämääni siihen suuntaan ja tehnyt valintoja
2. Suuret projektit (osittain liittyen kohtaan 1) ovat nyt päätöksessä

Ykköskohta on se, joka on saanut välillä maitohapot liikkeelle. Kyllä voi olla työlästä rakentaa elämää, jossa on enemmän aikaa! Muutosvaiheet kuormittavat henkisesti ja fyysisesti, mutta ne eivät kestä ikuisesti. Tavoite kirkkaana mielessä ja se muistisääntö, että jos kesken maratonin alat kävellä, voi olla mahdotonta palata juoksuun. Jos projekti on mitoitettu järkeväksi, se kannattaa vain puskea läpi. Sitten helpottaa.

Vaihdon työn sellaiseksi, jossa ei juurikaan ole iltatöitä ja pistimme asumisen uusiksi.  Mökki+koti – kombo haluttiin saada toimivaksi ja elämää parhaiten palvelevaksi. Arkeen haluttiin saada enemmän aikaa lyhentämällä autossa vietettävää aikaa ja lisäämällä hyötyliikuntaa. Näyttäisi siltä, että näissä on hyvin onnistuttu.

Kyllä voi olla työlästä rakentaa elämää, jossa on enemmän aikaa! Muutosvaiheet kuormittavat henkisesti ja fyysisesti, mutta ne eivät kestä ikuisesti.

Taustalla on iso oivallus maailman itsestään selvimmästä asiasta: että arki on aika pitkälle sitä, millaiseksi sen teet. Se on sarja jokapäiväisiä valintoja, jotka muodostavat päivän. Jos päivän tehtävät ovat suorittamista, myös elämästä tulee suorittamista.  Päivään on mahduttava monenlaisia vaiheita: perheaikaa, liikuntaa, työtä, ulkoilua, kotitöitä, ystäviä ja palautumista.

On asioita, joita tarvitsen joka päivä, kuten palautuminen. Se ei tarkoita vain sohvalla makaamista, vaan yleisesti ottaen hetkeä, jossa on hyvä ja rauhallinen olla. Jos malttamattomalla luonteella sellaisia on vaikeaa luontevasti saada ennen klo 22 illalla, on niitä tietoisesti järjestettävä.  Tästä esimerkkinä vaikkapa se, että uudessa kodissa olen saunonut enemmän kuin vanhassa. Ihana, rento pieni hetki yksin, miehen kanssa tai koko perheen voimin.

Töissä (itselläni näissä molemmissa) on ollut tärkeää löytää se taso, jolla voin hyvillä mielin toimia. Aina ei ole täydellistä, mutta tietysti haluan hyvää laatua. Tässä oivallinen työkalu on to do listan lisäksi not to do-lista. Kuinka paljon aikaa menekään kaikkeen epäoleelliseen! Niinpä pohdin päivään 1-2 asiaa, jotka haluan tehdä hyvin ja sitten asioita, joihin en tänään koske. Näin kokonaisuus pysyy paremmin balanssissa.

Tärkeintä on se, että illan tullen on olo, että on saanut jotain aikaan sen sijaan, että on häärännyt siellä sun täällä.

Oivallinen työkalu on to do-listan lisäksi not to do-lista.

Ydinkysymys on, mikä tekee onnelliseksi? Miten voin parhaiten? Tee hyvä ihminen sellaisia asioita, sanon itselleni joka päivä.

Yhtenä hyvänä oppaana tällä matkalla on ollut Tärkeintä tänään-kirja, jonka testiryhmään sain keväällä kutsun, mutta EN EHTINYT. Niin paradoksaalista ja opettavaista, joten palaan kirjaan ja sen työkaluun vielä paremmin omassa postauksessaan.

Ja niin, arjessa on muuten ihan yhtä paljon liikkuvia osia kuin viime keväänä. Siis ihan saman verran töitä, treenejä, ja harrastuksia. Ja silti enemmän aikaa. Kotiin, pihaan ja matkoihin menee vähemmän aikaa kuin ennen, mutta suurin muutos taitaa olla kuitenkin tapahtunut oikean ja vasemman korvan välissä.