561 koiratonta päivää.
Aikaa on kulunut, mutta edesmennyt koiramme Hugo on usein mielessä. Alkuun muistot olivat surullisia ja nostivat kyyneleitä, nyt muistelemme jo iloisesti hänen hullunkurista persoonaansa. Olihan siinä aika boss koiraksi!
Hugon kuoleman jälkeen oli selvää, että nyt elellään ilman uutta koiraa (hetkinen). Lasten koirakuume oli todella korkealla ja he toivoivat lemmikkiä, myös marsu olisi käynyt.
Koko vuosi 2019 oli aika raskas: uusi työ, mökinrakennus, Hugosta luopuminen, oman talon myynti, muutto, uusi koti ympäristöineen ja muutoksineen. Oli tärkeää tasata elämä, ei lisätä enää mitään uutta vaan ottaa rutiinit haltuun, antaa aikaa lapsille ja perusasioille.
Viime syksynä vanhemmilleni tuli koira, ihana cockersspanieli-tyttö Coco.
Kutsumme Cocoa meidän mökkikoiraksi, jota lapset saavat paijata ja hoitaa koiraa sydämensä kyllyydestä. Olemme siis vanhempieni kanssa mökkinaapureita ja Coco kulkee sujuvasti mökkien välillä. Ehkä ihan paras koiradiili, jota voisimme tähän hetkeen toivoa. Hoidamme koiraa myös mielellämme, jos on tarvetta ja etenkin tytär on ottanut todella vastuullisen roolin.
Uskoin, että meillekin joskus vielä koira tulee.
Ei ihan niin pieni kuin chihuahua, eikä ainakaan mitään lähtökohtaisesti haukkuherkkää rotua. Jännä, miten joistain asioista jää tunnejälki, mutta pojan unihaasteinen vauva- ja taaperoaika yhdistettynä herkästi haukkuvaan koiraan oli aika stressaava. Vieläkin muistan sen tunteen, kun pitkän nukutuksen jälkeen olin saanut lapsen uneen ja sitten koira alkaa haukkumaan…
Uuden, mahdollisen koiran toivoisin olevan sosiaalinen, ystävällinen, ihmisrakas ja sopivan urheilullinen, joka jaksaisi lenkkeillä. Ihanista roduista saa vinkata.
Koira on ihana perheenjäsen. Se opettaa huolenpitoa, tuo iloa ja vie lenkille. Sellaisen hankkiminen on suuri ja perusteellinen päätös, jota ei tehdä mielijohteesta.
Ehkä hyvä koiralle aika voisi olla, kun kuopuskin on koululainen. Silloin se olisi iltapäivällä vastassa kotona tuomassa seuraa ja turvaa. Molemmat lapset olisivat iässä, jossa he voisivat osaltaan eläimestä huolehtia.
Siihen saakka syydetään kaikki hellyys söpölle Cocolle, maailman parhaalle mökkikoiralle ♥
15 Kommentit
Meillä on kiinanharjakoira. Karvallinen versio ❤️ Hän on ihana. Jaksaa lenkkeillä pitkiäkin lenkkejä, on erittäin ihmisrakas ja varsin perhekeskeinen. Herkkupalkkiota vastaan tekee monenlaisiakin temppuja. Lapset rakentelevat hänelle esteratoja joita hän rakastaa yli kaiken. (Herkut on toki tässäkin vahvasti läsnä) Harjakoirat on pohjavillattomia, joten irtokarvoja ei kodistamme löydy. Turkinhoito on aikaa vievää mutta senkin pystyy itse määrittelemään sopivalla trimmauksella. Vahva suositus kyseiselle rodulle.
No nämä cockerit on aivan ihania! Meillä kaksi amerikancockeria, jotka hieman pienempiä kuin nämä normiversiot. ? Eivät hauku, todella iloisia ja lapsiystävällisiä, tulevat hyvin toimeen muiden koirien ja ihmisten kanssa. Toki moni asia liittyy koulutukseen, mutta näiden luonne on aivan mahtava.
Turkinhoito on ainoa -puoli, mutta onneksi löytyy osaavia trimmaajia Jyväskylästä. Ja joskus ovat hieman ahneita, saattaa pullat kadota pöydältä.. ?
Annan suuret suositukset Coton de Tulearille! Pohjavillaton seurakoira, ja suhteellisen terve rotu. Pienikokoinen, joskin Chihuahuaan verrattuna jättiläinen 😀 Ovat kilttejä, seurallisia ja jaksavat lenkkeillä ja harrastaa. Omani sain ala-asteella useamman vuoden kinuamisen ja hoitokoirien jälkeen. 17 vuoden yhteiselon jälkeen jäähyväiset olivat vaikeat, ja silloin ajattelin etten enää koskaan voisi ottaa saman rotuista koiraa uudestaan, mutta pari vuotta myöhemmin olen päätynyt siihen, että cotoni meille tulee sitten, kun omat lapset ovat tarpeeksi isoja. Tällä rodulla ei ole karvanlähtöaikaa. Turkki vaatii harjausta, mutta halutessaan sitä voi leikata lyhyemmäksi.
Ainakin kaikki cottonit mitä tunnen ovat varsinaisia räyhääjiä. Haukkuvat kaikki vastaa tulevat koirat ja osan ihmisistäkin. Räksyttävät heti, kun naapurin aidan takaa kuuluu liikettä tai kadulla kuljetaan. En suosittele, jos on hakemassa hiljaisempaa koiraa.
Meidän jackrusseli on ihana, eloisa ja todella lapsirakas, joka antaa turvaa ja seuraa 7-vuotiaalle!
Meillä on perheessä 10 viikkoinen russeli ja on parasta mitä meille hetkeen on tapahtunut. Ihmisrakas, energinen riiviöpallero, joka kyllä osaa rauhoittua aamu- ja iltavillien välissä. Lapset tykkäävät ja me aikuiset tykkäämme. Itsepäinen tietysti kuten terrierit, mutta eihän se tarvitse muuta kuin itse olla itsepäisempi. 😀 En voi muuta kuin suositella rotua
!
Kultainennoutaja. <3 Lapsirakas, miellyttämisenhaluisuuden vuoksi helppo koulutettava, lenkkikaveri, uskollinen ja kaikinpuolin mukava perhe- ja harrastuskoira. Vaatii koulutuksen ja osaa keksiä metkuja, mutta koulutettuna mitä parhain, elinikäinen ystävä ja kaveri. Meillä lapset kasvaneet rodun parissa ja näiden välinen tunneside on ollut aina vahva. Lenkille en kuitenkaan päästä edes pikkukoululaisen kanssa, koska esim. pusikosta yhtäkkiä eteenhyppäävä jänis tai pyrähtävä lintu saattaa herättää nuoren koiran ja vetäistä hihnasta, jolloin aikuinenkin saa pidellä kiinni. Vanhemmiten eivät välttämättä enää jaksa ja sitten ne on vaan leppoisia vanhuksia, jotka kerjäävät rapsuja ja herkkuja. <3
Kultainennoutaja <3 ei hauku ja rakastaa lapsia ja kaikkia ylipäätään. 🙂
Meillä 2 tällä hetkellä, vanhempi 8v ja nyt tuli pentu. Aivan ihana rotu. Oppii nopeasti vaikka mitä ja on innokas oppimaan.
Australian labradoodle. Ei allergisoi, ei lähde karvaa. Toki turkin hoitaminen vie jonkinverran aikaa. Todella ihmisrakas ja helppokoulutettava.
Ei pahalla, mutta itselläni nousee aina karvat pystyyn näistä sekarotuisista muotikoirista. Kannattaa käydä lukemassa tämä: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/supersuositun-koirarodun-kehittanyt-mies-katuu-tekoaan-avasin-pandoran-lippaan-ja-paastin-irti-frankensteinin-hirvion/7563794#gs.g0zjj0
Sekarotuiset koirat ovat paljon puhdasrotuisia terveempiä. Meiltä löytyy 5-vuotias cavapuu(del) emmekä ole kertaakaan käyneet eläinlääkärissä normirokotusten lisäksi 🙂 Cavapuu on ihana! Ei lähde karva ja toimii meillä, vaikka puolet perheestä ovat allergisia.
Tuo iänkaiken vanha väite, että sekarotuiset olisivat rotukoiria terveempiä, ei pidä paikkaansa. Suurinta osaa sekarotuisista ei terveystutkita (mm. luustokuvaukset), joten niiden terveydestä ei voi sanoa oikein mitään suuntaan tai toiseen. Kahden rotukoiran sekoittamisessa (kuten vaikkapa sen cavapoon kohdalla) eivät perinnölliset sairaudet yhtäkkiä katoa mihinkään.
Vastuullisessa koiranhankinnassa tutustutaan rotuun hyvissä ajoin etukäteen, tutkitaan eri kasvattajia ja heidän kasvatustyötään ja kun kasvattaja ja pentue on selvillä, otetaan selvää pentueen vanhemmista ja muustakin suvusta luonteen ja terveyden osalta. Sekarotuisten kohdalla selvitystyö on mahdotonta, rotukoirista ja niiden kasvattajista on viralliset tiedot ja terveystulokset kaikkien nähtävillä Kennelliiton Koiranet-jalostustietojärjestelmässä.
Sheltti eli shetlannin lammaskoira. On vaan niin ihmisrakas ja jaksaa liikkua ja liikuttaa.
Kultainennoutaja. Itselläni niitä on ollut kohta 30 vuotta. Tällä hetkellä kaksi ja kolmas tulossa muutaman viikon päästä. Kultainennoutaja on iso koira. Se vaatiin peruskoulutuksen, joka sen luonteella on kuitenkin helposti tehtävissä. Jos saa lapset määrätietoisesti kasvatettua, saa kyllä kultaisennoutajankin. Itse asun vielä kerrostalossa, mikä varmaan saa monen haukkomaan henkeään 🙂 Tilaa kuitenkin on ja iso terassi. Kultainennoutaja ei sisätiloissa ole kovinkaan aktiivinen, ei juokse ympäriinsä. Jos nämä leikkivät sisäläl se on enemmän nujuamista. Asun Espanjassa, jossa seinät on paperinohutta. Naapurini sanovat, ettei voisi kuvitella, että täällä asuu kolme koiraa (kolme oli vielä viime vuonna), kun koskaan ei mitään kuulu. Rakastavat ulkoilua eivät ole kovin riistaviettisiä niin että lähtisivät pupun perään kovinkaan pitkälle. Ajatellen teidän mökkiä. Tärkeä vaan opettaa vahva luoksetulo. Ainoa negatiivinen puoli on tuo karva. Piru sitä karvanlähdön aikaan riittää. Onneks se ei ole läpivuotista. Ja onneksi on robotti-imuri!
Australian labradoodle meilläkin ja on ollut aivan mahtava pakkaus lapsiperheeseen. Ja jaksaa pitkätkin metsälenkit.