Kateus – riipivän raskas vai inhimillisen voimauttava?

Haluaisin kirjoittaa yhdestä aika vaietusta tunteesta: riipivästä, ihmimillisestä kateudesta.

”Suomalainen maksaa mielummin itse viiskymppiä, ettei naapuri sais satasta.” 
”Älä välitä, se on vaan kateelllinen.”

Kateus kerrotaan usein syyksi jollekin ei-toivotulle käytökselle, sillä selitetään epäkohteliaisuutta tai jopa kiusaamista. Se on se kateuden näkyvin muoto, joka varmasti vastuuntuntoisen ihmisen helppoa tuomita. Yksiselitteisesti väärin.

Mutta kateudella on myös myös huomaamaton ”serkku”, näkymätön mutta vahva. Sellainen kateus on sisältä riipivää tunnetta, joka tuntuu yhtä aikaa surulliselta, hävettävältä ja turhauttavalta. Sitä ei usein näy kenellekään, eikä ulospäin kukaan koskaan arvaisi mitään. Kateus tuntuu pettymykseltä omaa elämää kohtaan, pieneltä tai isolta, asiasta riippuen.

Harva haluaisi myöntää olevansa kateellinen ihminen, se tuntuu lapselliselta ja typerältä. Tein kyselyn Instagram Storyyni kateuden tunteesta, koska halusin saada laajempaa käsitystä. Noin 1500 vastaajasta 89 % kertoi kokevansa joskus kateuden tunnetta, 11 % ei koskaan.

Kateus tuntuu pettymykseltä omaa elämää kohtaan, pieneltä tai isolta, asiasta riippuen.

Kateuden aiheet voivat olla mitä vain. Usein ne liittyvät omiin heikkouksiin tai haaveisiin. Se, jolla on toivomasi ominaisuus tai asia, saattaa tuntua ikävältä pistolta sydämessä. Vaikka et koskaan ikinä maailmassa voisi sanoa kateuden aihetta ääneen ja tiedät hyvin,  että toisen onni ei ole sinulta pois. Moni myös tiedostaa, että kateus on hyvin inhimillinen tunne, siitä voi olla hyötyäkin motivoivana voimavarana.

Kyselyssäni Instagramissa nousi esille, että eniten kateutta aiheuttavat asiat, joihin ei voi omalla aktiivisella toiminnallaan vaikuttaa. Esimerkiksi menetykset, kuten oma tai vanhempien avioero, läheisen menettäminen tai lapsettomuus ovat aiheita, jotka saattavat herättää kateuden tunteita. Esille nousi myös kateus hyvistä arjen tukiverkoista ja terveydestä. Usein kateuden parina on tunne elämän epäreiluudesta. Tämä on kovin inhimillistä ja mielestäni osoittaa vahvuutta, jos oman tunteen voi sanoittaa ääneen.

Tiedät hyvin,  että toisen onni ei ole sinulta pois. Moni myös tiedostaa, että kateus on hyvin inhimillinen tunne, siitä voi olla hyötyäkin motivoivana voimavarana.

On myös hyvin normaalia, jos joskus kateutta herättää raha, työpaikka, koti, auto tai jokin muu ulkoinen tekijä. Sosiaalinen media on alusta, joka vie helposti kateuden tunteen äärelle, sillä usein siellä jaetaan ne hehkeimmät hetket ja arjen kauneus monine puolineen. Moni koki kateutta toisten tarmokkuudesta, jaksamisesta ja aikaan saamisesta. Helposti oman somekuplansa rakentaa niin, että ympärillä on ”täydellisyyttä”. Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan: meikkitaiteilijoita ja malleja näyttämässä tyrmääviltä, hyvinvointiguruja aamuavantoineen ja raakasuklaineen, kepeitä maailmanmatkailijoita uskomattomine auringonlaskuineen ja menestyviä yrittäjiä osinkoineen ja palkintopatsaineen. Itse siellä sohvannurkassa heikkona hetkenä sipsipussin kanssa miettii, että jaksaisiko pestä tukan ja missä kohtaan meni pieleen 😀

Itsekin koen kateuden tunteita, yleensä inspiroituen ja voimaantuen jonkun toisen menestyksestä, onnistumisesta tai vaikka upeasta kodista. On innostavaa nähdä, kuinka joku pääsee tavoitteisiinsa tai onnistuu, tekee mieli itsekin tsempata, etsiä uusia keinoja ja oppia uutta. Mutta rehellisesti on tunnustettava, että joskus tunnen kateutta myös ärsyttävästi ihan turhanpäiväisistä aiheista.  Itsekin  tiedän sillä hetkellä, että tunne on ihan pölhö, mutta silti se on todellinen.

Kysyin Storyssä, kuinka te käsittelette kateuden tunnetta:

– Käsittelen puhumalla puolison kanssa.
– Joskus itkettää itsesäälissä. Eihän se auta kun mennä eteenpäin!
– Huokaisen ja totean, että itse olen omat valintani tehnyt.
– Annan tunteen provosoida minua kohti unelmia!
– Rahakateus saa säästämään entistä tarmokkaammin.
– Nauran itselleni, jos jään kiinni kateuden tunteesta.
– Kiukuttelen miehelle ja sitten työnnän tunteen pois. 
– En tee siitä isoa numeroa. Konkretisoin itselleni, mitä kaikkea ihanaa itselläni on.
– Sanomalla ääneen, miten hienoa tuo on ja itsekin haluan työskennellä samaa kohti.
– Laitan asiat oikeisiin mittasuhteisiin, jokaisella on omat kompastuskivensä.
– Keskityn siihen hyvään, mitä minulla on. 

Kun ensi kerralla koet kateutta, pohdi, olisitko valmis vaihtamaan elämääsi kateuden kohteen kanssa? Siis kokonaan. Luopuisitko kaikesta siitä, mitä sinulla on ja hyppäisit tämän toisen elämään, hänen menneisyyteensa taakkoihin ja tulevaisuuden haasteisiin? Niinpä, aika harva lopulta olisi valmis luopumaan omastaan.

Myös nämä ajatukset saattavat helpottaa oloa:

– Koskaan ei tiedä, mitä toinen käy läpi.
– Kahdehtimasi asia on voinut vaatia isoja uhrauksia – olisitko itse valmis samaan?
– Helpolta näyttävät asiat ovat lopulta harvoin helppoja
– Miksi juuri tämä asia aiheuttaa kateuden tunnetta?
– Mikä oma juttusi?
– Kuinka tärkeä asia kahdehtimani asia on oikeasti?
– Onko jotain, mitä voisin tehdä, jotta pääsisin eteenpäin?
– Mitä kateuden tunne kertoo sinulle? Mistä tunne kumpuaa?
– Puhuminen helpottaa, kenen kanssa voisit asiasta jutella?
– Ryve hetki oikein kunnolla. Sitten eteenpäin!

Ehkä paras neuvo tai ohje on kääntää ajatukset muista itseensä. Maailmassa on aina jotain, mistä inspiroitua tai kadehtia, myös sinulla. Instagram-kyselyssä kysyin myös, kokeeko vastaaja, että hänellä olisi jotain kahdehdittavaa: 90 % uskoi näin olevan.  Parasta lääkettä kateuden tunteisiin on keskittyminen siihen, mitä itsellä on ja millaisia mahdollisuuksia itsellä on. Kaikkea kun ei tarvitse saada tai omistaa heti, meillä on koko elämä aikaa toteuttaa unelmiamme.

Kateus on normaali tunne. Se ratkaisee, kuinka se saa sinut käyttäytymään.

Ps. Kuvituksena yöpöydällä upeita kirjoja, joiden kirjoittajille olen ilolla kateellinen.