Terkkuja turbulenssista, siitä samasta jossa kaikki me olemme. Uutiset ovat kuin jämähtäneet paikoilleen ja koronatestijonossa mietin, että tässä sitä tehdään erikoisia lapsuusmuistoja. Kaikki on muuttunut, mutta mikään ei silti meinaa mennä eteenpäin. Jossain kummallisessa välitilassa kellutaan ja kaikki suunnitelmat alkavat sanoilla, sitten jos…
Ja juuri sillä hetkellä, kun ajattelin että mitta on täynnä, ilmestyi aurinko. Laittoi silmät sirrilleen ja paljasti pienet sormenjäljet ikkunassa. Tuuppasi ulos ja hiihtämään. Onko se vain minun somekuplassani, vai onko hiihto todellakin nyt ennen näkemättömässä suosiossa?
Poikkeusajat ovat saaneet perusasioiden äärelle. Edelleen siellä samassa somekuplassa lasketaan mäkeä kaikilla mahdollisilla välineillä, paistetaan vaahtokarkkeja nuotiolla ja jaetaan ihania lähiretkivinkkejä. Ihan kuin kompensaationa tästä kaikesta luontoäiti on järjestänyt meille kunnon talven ja tekemistä ulos.
Avannon pukukopissa oli nainen, joka kertoi tämän olevan hänen 25. uintitalvensa. Koskaan ei ole ollut tällaista ryysistä. Onneksi meillä on luonto ja avarat mahdollisuudet olla ihan pihalla, myös fyysisesti. Henkinen kuutamo lienee yhteinen kokemus 2020-21.
Olen nauttinut talvesta itsekin, meillä on kausikortit rinteeseen ja käyn siellä nostamassa verenpainettani vauhdikkaan kuopuksen kanssa. Olen pohtinut sellaisen turvallisuusnauhoitteen äänittämistä, jonka voisin soittaa aina hissimatkalla, sen verran äidillä on sama kasetti päällä. Ettei nyt vaan sattuis mitään. No, kotona ne onnettomuudet sitten kuitenkin tilastojen mukaan tulevat, kun vahingossa liukastuu villasukkaan tai polttaa kielensä teessä.
Joka päivä olen kiitollinen valosta, kauniista talvesta, lähestyvästä keväästä ja pitenevästä päivästä. Toivosta ja toiveikkuudesta, joka kannattelee. Sillä vaikka nyt tehdään erikoisia muistoja, koittaa vielä se päivä kun palaamme ajatuksissamme erikoisiin aikoihin, jolloin kaikki hurahtivat hiihtämään.
Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli
Onks sen jälkeen uusi mäki?
11 Kommentit
Kiitos kun sanoitat varmasti monenkin ajatuksia ja tunteita!
Kiitos Johanna <3
Samat ajatukset jo viime syksystä lähtien, kaikkia marjoja ja sieniä oli metsät pullollaan ja aurinkoisia päiviä niiden poimimiseen riitti.
Onneksi meillä on luonto! Ja siellä tilaa olla ja hengittää, varmasti todella monen henkinen pelastus näinä aikoina. Lisäksi neulominen on ollut myös kova hitti, mutta siinä menee minun rajani 😀
Jos ihmisellä on asiat niin hyvin, että on rahaa ostaa kausikortit ja terveyttä käydä laskettelemassa, hiihtämässä ym elää normaalia elämää niin kannattaako valittaa turhasta? Suosittelisin katsomaan peiliin ja olemaan kiitollinen siitä mitä on. Laittamaan asiat jollekin mittapuulle. On käsittämätöntä lukea tällaista. Itse olen suunnilleen ikäisesi kahden kouluikäisen lapsen äiti myös ja ei tulisi mieleeni valittaa tästä korona ajan tylsyydestä tai siitä millaisia lapsuus muistoja luomme, vaikka minulla ei ole varaa ostaa kausikortteja laskettelemaan, eikä terveyttä myöskään lasketella. Kaksi tuttuani on kuollut koronaviruksen vuoksi. Tässä senkin eron huomaa, ketä mitkäkin asiat koskettavat ja millä tasolla.
Anteeksi mitä, mistä koet, että valitin? Kirjoitin siitä, kuinka iloinen olen lumesta, valosta ja kauniista talvesta. Hiihtoretkistä ja avantopiipahduksista, yhteydestä luontoon. Mielestäni kahden viikon karanteeni, jossa poikani tällä hetkellä on, on hyvin poikkeuksellista, erikoisia lapsuusmuistoja siis. Enemmän tarvitsemme ymmärrystä toisiamme kohtaan, kuin vastakkain asettelua. Kuten tekstin aloitin, olemme tässä tilanteessa yhdessä ja vain yhdessä tästä myös selvitään. Toivon sinulle jaksamista, voimia ja valoa.
Hei Tiia!
Jäin pohtimaan kommenttiasi ja haluaisin auttaa sinua saamaan lapsillesi mahdollisuuksia harrastaa. On monia tahoja, jotka tukevat lasten harrastustoimintaa. En tiedä missäpäin Suomea asut ja on myös paljon alueellisia toimijoita.
Suosittelen ottamaan yhteyttä ja kertomaan teidän tilanteesta:
Hope ry
Pelastakaa lapset ry
Lions Club
seurakunnan diakoniatyö
Tukikummit
Sipilä Säätiö
Pelastakaa Lapset ry:llä on myös Sporttikummitoimintaa, jossa vapaaehtoinen aikuinen, joka kannustaa lasta liikkumaan monipuolisesti ja tapaa lasta noin 1–4 kertaa kuukaudessa yhteisen tekemisen parissa. Hän on tarvittaessa mukana lapsen harrastuksessa tai auttaa lasta harrastuksen aloittamiseen. Sporttikummi tsemppaa, tukee ja toimii yhdessä lapsen kanssa.
Toivottavasti teille löytyisi apua ja tukea lasten harrastuksiin <3 Hyvää kevättä!
https://www.pelastakaalapset.fi/tukea-lapsille-ja-perheille/sporttikummit/
Kun luin tämän kirjoituksesi, Kerttu, tuli tunne, että olisin voinut sanoa tämän itse. Aiempaan kommenttiin liittyen haluaisin huomauttaa, että ovathan nämä poikkeuksellisia aikoja IHAN kaikille, riippumatta siitä onko raha- tai terveyshuolia vai ei. Vaikka joku lapsi pöäseekin laskettelemaan, kyllä tämä vuosi jää silti mieleen niistä karanteeneista, etäsynttäreistä, kotitreeneistä ja muista. Ei sitä tilannetta miksikään muuta se, onko jollain enemmän rahaa kuin toisella. Karanteeni, eristys tai nenän kaivaminen tikulla tuntuu yhtä ikävältä, tienaatpa sitten 2000 tai 4000 eur/kk. Vaikka sellaisia raha- tai terveyshuolia ei olisikaan, voi jaksaminen etätyön, sosiaalisten kontaktien puuttumisen yms. takia olla koetuksella eikä kenenkään tuntemuksia voi kyseenalaistaa sillä perusteella, että jollain toisella huolet ovat erilaisia tai niitä on enemmän. Tässä tilanteessa soisi kaikkien ennemminkin kannustavan toisiaan jaksamaan kuin laittamaan tuntemuksia johonkin tärkeysjärjestykseen sen mukaan, kuka muka olisi oikeutetumpi tuntemaan väsymystä, v…tutusta tai miten kukin tuntemuksensa halua sanoittaa. Suvaitsevaisuutta siis pliis!
Kiitos Sari!
Olen niin samaa mieltä kanssasi. Ei kisata siitä, kenellä on raskainta, koska kaikkien elämään on vaikutuksia, emmekä voi elää kenenkään muun elämää kuin omaa.
Tiedostan sen, että korona aika on vaikuttanut eri lailla eri ihmisiin, riippuen paljonkin lähtötilanteesta, töistä jne. Mutta oletettavasti korona on kuitenkin vaikuttanut meihin kaikkiin, valitettavasti toisiin enemmän kuin toisiin. Tiedän esimerkiksi sen, että omaa perhettäni aika on kohdellut hyvin. Meillä aikuisilla on edelleen töitä, joita voimme ja teemme etänä. Meillä on asiat pääosin yhtä hyvin kuin aiemminkin. Mutta silti koronatilanne on vaikuttanut paljon. Montaa asiaa ei voi tai haluta tehdä. Lapsille tärkeitä isovanhempia on nähty tavanomaista vähemmän. Nuorempi lapsi reagoi viime kevääseen todella paljon, hän koki etäkoulun todella epämiellyttävänä ja sen päälle tuli vielä silloisen luokan hajoittaminen ja opettajan vaihdos. Sillä seurauksella, että jouduimme hakemaan perheneuvolasta apuja, jotta saimme hänet takaisin ”omalle tolalleen”. Ulkopuolisten silmin meillä on mennyt varmasti koko ajan hyvin. Joten sanoisin kyllä, että ei ulkokuoresta, tai laskettelukortin hankkimisesta voi päätellä miten korona-aika on kohdellut meitä.
Muistaakseni Kerttu taisi keväällä olla osan aikaa lomautettuna, joten ei häntäkään aika ole kohdellut ”silkkihansikkain”. Kertulla oli instastoreissa hyviä vinkkejä, mistä voi hakea harrastustukea lapsille. Ehkä koonti postaus, mistä voi lapsille hakea tukea harrastuksiin, voisi olla hyvä täällä blogin puolellakin. Kaikkihan eivät välttämättä instaa seuraa. Lapset ansaitsevat tukea näinä aikoina.
Hei Neito!
Hyvin kiteytetty tämä, olen samalla linjalla. Enemmän tarvitaan toisen tukemista, kuin vastakkain asettelua tai kisaa siitä, kenellä on raskainta. Koen, että itse olen selvinnyt koronan kanssa vähällä, vaikka täälläkin on ollut lomautusta ja taloudellisia vaikutuksia, mutta olemme saaneet olla terveenä. Listasin nuo harrastusvinkit kommenttiin ylempänä, jospa sieltä löytyisi helpotusta sellaiselle, joka tarvitsee.