3 x arki (ja hermot) haltuun

by Kerttu
3 x arki (ja hermot) haltuun

Elokuu rullaa jo hyvää vauhtia ja elämä maistuu vahvasti arjelta. Olin oikein onnellinen, kun koulut käynnistyivät ja saatiin viimeinenkin lomalainen perheestä aamuherätysten pariin. Kesää leimasi vahvasti perheemme aamuvirkkujen ja illantorkkujen elämien yhteensovittaminen, ei ole aina helppoa kun toinen lapsista herää klo 7 ja toinen mielellään kymmenen jälkeen.

Koulujen alku merkitsee myös ryhtiliikettä. Minun ajatusmaailmasssani vuodessa on kaksi alkua: tammikuu ja elokuu. Silloin pistetään prosessit kuntoon ja sitten taas annetaan elämän liikkua rennosti kohti sitä seuraavaa ryhtiliikettä.

3 x arki (ja hermot) haltuun

1. Karsiminen & järjestäminen

Odottelen sitä suurta sisustusinspiraatiota ja hyggehurmaa, mutta sille ei ole tilaa, ennen kuin olen järjestänyt paikkoja kuntoon. Meillä ei yhtään liikaa säilytystilaa, joten kaikenlainen jemmailu kostautuu välittömästi. Olen allerginen turhalle tavaralle ja ennen kaikkea tarvittavien tavaroiden etsimiselle.

Syksy alkaa käymällä läpi arjen kannalta kriittiset paikat; eteisen kenkä- ja vaatekaapit, keittiön kippo- ja kuppiosaston sekä varastotilan, jolle uusi sesonki aiheuttaa aina extrapainetta. Siispä heippa uimapatjat ja piknik-korit, tervetuloa syysharrastusten varusteet!

2. Viikon suunnitelma 

Arkea auttaa valtavan paljon se, että viikolle on jonkinlainen suunnitelma. Se saa toki elää tilanteen mukaan, mutta auttaa kummasti arjen mikromanageerauksessa, kun koko perheellä on suhteellisen samanlainen käsitys päivien kulusta ja vastuualueista. Paras vinkkini on, että jos haluat jotain, avaa suusi. Yritän muistaa tämän myös itse, sillä on aika kohtuutonta olettaa kanssaihmisten olevan ajatustenlukijoita.

Siispä kuka, mitä, missä ja milloin:

– perheenjäsenten harrastukset, niihin liittyvät varusteet ja kuskaukset
– työvuorot ja mahdolliset työmatkat tai muut pakolliset, ei normaaliin aikaan tapahtuvat menot
– kaupassa käynti, ostoslista ja pääpiirteissään ajatus siitä, mitä tällä viikolla syödään
– omalla kohdallani edes jokin harata toive siitä, milloin saan kirjoittaa tätä blogia. Harmittaa kun tätä aikaa en olen priorisoinut ja se valuu jonnekin.

Paras vinkkini on, että jos haluat jotain, avaa suusi.

3. Siivousvastuut jaettuna, omien jälkien hoitaminen

Tunnustan, että tänään sunnuntaina vapaapäivästäni kolme tuntia tavaroiden järjestelyyn käyttäneenä olen ollut turhautunut. Miten se arjen tavarahallinta on niin vaikeaa välillä myös itselleni? Neljän hengen perheessä tavaraa kulkee jatkuvasti jonnekin ja tuntuu, että itse viet aina sen saman Aku Ankan pois keittiönpöydältä tai sujautat tuhannennen keran hiusharjan eteisen pöydältä vessan laatikkoon tai kuivaat suihkun lattian mennessäsi kylppäriin.

Miksi näitä pieniä, helppoja ja yksinkertaisia hommia voi jokainen tehdä itse?! Onneksi kettereä koiranpentumme pakotti myös lapset käyttämään astianpesukonetta, sillä pöytään ei voi jättää likaisia astioita.

Olen ehkä vähän lepsu äiti ja passaan tarpeettomasti, mutta sillä vain kaivaa itseään syvemmälle kuoppaan oman elämänsä kodinhoitajana. Arki tuo tullessaan myös siivousvastuut ja ennen kaikkea vastuun korjata omat jälkensä. Vaikka meillä käy Siistiksi.fi-ammattilaiset säännöllisesti, ei tätä tavararallia pelasta muu kuin jokaisen vastuunkanto ja viitsiminen.

Olen joskus vähän lepsu äiti ja passaan tarpeettomasti, mutta sillä vain kaivaa itseään syvemmälle kuoppaan oman elämänsä kodinhoitajana.

Rennomman kesäloman arjen puolestaBonuksena on joka elo- ja tammikuinen ryhtiliike ruokavaliossa ja liikunnassa. Kaikki rutiinit tuntuvat loman jälkeen erityisen ihanalta, eikä haittaisi, jos farkkujen nappi ei kiristäisi. Elokuu on positiivisella tavalla paluu perusasioiden äärelle.

Samalla kun arjen saa haltuun, pysyy myös järki mukana. Hyvällä suunnittelulla otsasuoni ei tykytä arjen kiireessä. Ja mikä parasta, kun perusasiat on hallinnassa, voi ottaa muuten ihan rennosti ja nauttia elämästä.

Miten siellä on arki alkanut? ♥

Saatat pitää myös

4 Kommentit

Jm 15 elokuun, 2021 - 6:18 pm

Kerro jos keksit hyvän vinkin millä saisi jokaisen korjaamaan edes ne omat jäljet ja sotkut. Nyt turhauttaa että sen lisäksi että muistuttelen lapsia asiasta, joutuu myös tuota aikuista miestä ”komentamaan”!

Reply
Kerttu 15 elokuun, 2021 - 6:25 pm

Moikka! Minähän olen käyttänyt perinteisiä kasvatusmenetelmiä motivointi, kiristys, lahjominen 😅 Toki just mietin myös, että jos vain keräisi aina huiskinhaiskin olevat tavarat jätesäkkiin ja sieltä voisi sitten käydä etsimässä, auttaisiko? 😬 Ei todella helppoa saada toimimaan. Tänään yritin perustella, miksi se on niin tärkeää, että jokainen tekee osansa. Tähän ottaisin myös vastaan ideoita muilta, miten olette saaneet homman pelittämään? ❤️

Reply
Mari Shrestha 15 elokuun, 2021 - 7:16 pm

Näin kahden pienen pojan äitinä, yhden vähän vanhemman vaimona ja ammattijärjestäjänä tiedän, että tämä on asia, johon useimmissa perheissä törmätään tavalla tai toisella. Nimittäin siihen, että tavarat eivät kulkeudu paikoilleen. Siisteyskäsityksiä voi olla monia ja toisia hujanhajan olevat tavarat eivät yksinkertaisesti häiritse. Tämä tietenkin haastaa, jos yksi perheenjäsen on tarkempi näissä asioissa kuin toiset ja kokee joutuvansa korjaamaan muiden jälkiä.

Pari asiaa tulee mieleen.
Ensinnäkin tavaramäärä. Mitä enemmän tavaraa, sitä vaikeampi kotia on pitää järjestyksessä. Jos esim. leluja on älyttömästi, ne on suht helppo levittää, mutta liian hankala kerätä takaisin paikoilleen leikin jälkeen.

Toinen syy voi olla, ettei tavaralla ole kaikkien tiedossa olevaa selkeää, helppokäyttöistä paikkaa tai paikka ei ole siellä, missä tavaraa käytetään. Jos näin on, voisiko paikkaa vaihtaa ja/tai kertoa selvästi, missä tavaraa toivoisi säilytettävän jatkossa. Perhettä voi osallistaa oikeiden paikkojen valintaan. Jos värikynät jäävät aina keittiönpöydälle, vaikka niiden paikka on lastenhuoneessa, se voi olla merkki siitä, että säilytyspaikka on liian kaukana käyttöpaikasta. Tästä syystä värikynät muuttivat meillä pysyvästi keittiöön.

Kolmas syy voi olla rutiinin puuttuminen. Syitä siihen, miksi tavaroita ei viedä paikoilleen on monia. Joku kulkee niin ajatuksissaan autopilotilla ovesta sisään, ettei kiinnitä huomiota siihen, minne kengät ja ulkovaatteet jäävät (lapseni), toinen jättää kengät aina tietoisesti matolle kuivumaan (mieheni), ettei puinen kenkäteline menisi pilalle kosteista kengistä jne. Rutiinit helpottavat arkea, mutta kaikki meidän luonamme rutiinit eivät tue toivomaamme järjestystä. Tässä auttaa keskustelu rakentavassa hengessä eli miksi toivon, että kengät laitetaan kenkätelineeseen ja mitä haittaa siitä on, kun näin ei toimita jne. Oikeanlaisten rutiinien oppiminen vaatii pitkäjänteistä harjoittelua useampien viikkojen ajan, mutta mahdollista se on! Väitä , ettei ole (neuronormaalia) ihmistä, jolta puutuisi täysin kyky osata palauttaa tavaroita paikoilleen. Tästä hyvänä esimerkkinä on hammasharja, jonka osaamme laittaa omalle paikalleen käytön jälkeen.

Tässä muutama asia, jotka tulivat heti mieleen ja linkittyvät tuohon blogitekstiin! 🤗

Reply
Vakkarilukija 16 elokuun, 2021 - 3:52 pm

Hyvä postaus!
Arkea helpottaa kummasti, kun jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Toinen vinkkini on se, että lasten harrastusmenoja kannattaa karsia reippaasti. Harrastuksiin kuskaamisia vain parille illalle. Arki ja kiire rauhoittuu ja perheellä on enemmän yhteistä aikaa. Nämä toimi meillä. Nyt lapset asuvat jo omillaan.

Lapsia ei voi passata liikaa! Meillä passattiin lapsia oikein kunnolla ja silti heistä tuli varsin omatoimisia, hyviä ruuanlaittajia ja huolehtivat nyt omista asunnoistaan mallikkaasti. Voin olla ylpeä heistä! Passaamalla ei saa lapsia pilalle😊

Reply

Jätä kommentti